Pelkoa ja stigmaa Intiassa – “Korona, anna meille pallomme takaisin!”

Smriti Singh oli avaamassa covid-19-hoitokeskusta Biharin osavaltion suurimpaan kaupunkiin Patnaan. Tässä tekstissä hän kertoo, minkälaista oli korjata väärää tietoa ja toisaalta käsitellä omaa tartunnan pelkoaan. Mielenterveys on koronapandemian laiminlyöty osa-alue.

Intiassa Lääkärit Ilman Rajoja aloitti pandemian vastaisen työn Patnan kaupungista. Pystytimme siellä covid-19-sairaalan urheiluhalliin, jonka viereiselle tyhjälle maatilkulle naapuruston lapset tulevat pelaamaan krikettiä. Eräänä päivänä pallo lensi tontillemme. Lapset alkoivat huutaa toiselta puolelta:

”Korona, anna meille pallomme takaisin!”

Kyllä, meitä kutsuttiin koronaksi.

Minua huvitti se, miten osuvasti tämä kuvasi stigmaa, joka kohdistuu terveydenhuollon työntekijöihin sekä ihmisiin, jotka ovat saaneet koronatartunnan.

Intiassa on raportoitu yli 6 miljoonaa tartuntaa, mikä on toiseksi eniten koko maailmassa. Viruksen mukana levisivät myös pelko ja stigma, jotka vaikuttivat niin rikkaisiin kuin köyhiin ja läpäisivät kylät ja kaupungit.

Kun päätin tulla työskentelemään tähän projektiin, suurin huoleni oli, miten naapurini suhtautuisivat, kun palaisin takaisin kotiin. Mediassa kiersi paljon uutisia naapureista, jotka ahdistelivat pandemiaa pysäyttämässä olevien työntekijöiden perheitä. Päätin miettiä tätä myöhemmin. Mutta Patnassa tilanne oli ihan sama.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Viikko siitä, kun saavuimme, urheiluhallin läheisyydessä asuvat ihmiset alkoivat osoittaa sosiaalisessa mediassa mieltään heidän naapurustoonsa perustettua hoitokeskusta vastaan. He pelkäsivät saavansa tartunnan. Moni paikallisesti palkatuista työntekijöistämme häädettiin kodeistaan, kun heidän vuokranantajansa saivat selville, että he työskentelivät koronavasteessa.

Tämä tarkoitti sitä, että työntekijöiden rekrytointi osoittautui hyvin haastavaksi. Juuri palkatut ihmiset peruivat tulonsa töihin viime hetkellä pandemian pelossa.

Hoidimme potilaita, jotka naapurit olivat heittäneet ulos kodistaan positiivisen koronatestin jälkeen. Stigma pakottaa ihmiset piilottelemaan sairauttaan, välttämään testejä ja viivyttämään sairaalaan lähtöä, millä voi olla vakavia seurauksia.

Mielenterveys on laiminlyöty huoli koronapandemiassa

“Sinulla on rohkeutta, jota minulla ei ole.”

“Olet niin vahva.”

“Olemme niin ylpeitä sinusta, kun teet tätä.”

Nämä ovat joitain viestejä, joita sain ystäviltäni, kun lähdin työskentelemään projektiin. Ulkopuolisen silmään pandemiaa pysäyttämässä olevat työntekijät näyttävät voimakkailta ja lannistumattomilta tuntemattoman edessä. Harva kuitenkaan huomaa, että tyyni ulkokuori on ainoa haarniska, joka heillä on jäljellä.

Minulle tämä tarkoitti sitä, etten saanut antaa pelkoni tai huoleni näkyä tai vaikuttaa työhöni. Laskeaksemme tartunnan todennäköisyyttä, päätimme eristäytyä. Eristäydyimme myös perheistämme ja minimoimme sosiaalisen kanssakäymisen kollegoidemme kanssa.

Tämä eristäytyminen – muiden ihmisten suojelemisen nimissä – voi tehdä tästä hyvin yksinäisen prosessin ja vaikuttaa vakavasti henkiseen hyvinvointiin. Pelko ja vainoharhaisuus alkavat jäytää ja suurentuvat entisestään, jos jollakulla lähipiiristä vahvistetaan tartunta.

Tilanne on pahempi terveydenhuollon työntekijöille. Heidän täytyy pystyä käsittelemään todistamaansa traumaa ja elämään päätöksien kanssa, joita heidän täytyy tehdä työssään. Ihmiset, jotka työskentelevät pysäyttääkseen pandemian, pysyvät hädin tuskin kasassa. Minä olin ahdistunut ja peloissani. Niin olivat kolleganikin. Meillä kaikilla oli vaikeuksia saada unta ja suutuimme helposti. Mielikuva siitä, että olisimme rohkeita, on itse asiassa haitallinen.

Paljon enemmän kuin terveyskriisi

Koronapandemia on paljon enemmän kuin terveyskriisi. Se saattaa aiheuttaa järkyttäviä sosiaalisia, psykologisia, taloudellisia ja poliittisia seurauksia, jotka jättävät syvät ja pitkäikäiset arvet.

Hoitokeskuksessamme psykologit puhuivat päivittäin tunteja potilaiden kanssa kuunnellen heidän huoliaan ja yrittäen ymmärtää sairautta paremmin. Heidän täytyy aktiivisesti seurata potilaiden käytöstä ja korjata haitallisia malleja.

Pandemia on saanut ihmiset paniikkiin ja kaaokseen ja ellei heillä ole tarvittavaa tietoa, on vaikea katkaista tartuntaketjuja.

Koronavasteen kehittyessä ja kun välittömiä ja pitkän aikavälin vaikutuksia on arvioitu, on elintärkeää, että terveydenhuoltojärjestelmä alkaa investoida psykososiaaliseen tukeen ja väärän tiedon kumoamiseen.