Neljä kysymystä ja vastausta Ugandan ebolatilanteesta

Ugandassa julistettiin 20. syyskuuta ebolan puhkeamisesta. Ugandan terveysministeriö on vahvistanut lokakuun alkuun mennessä yhteensä 43 ebolatapausta ja raportoinut 29 kuolemaa. Työskentelemme Ugandan terveysministeriön kanssa aloittaaksemme hätäavun taudin leviämisen pysäyttämiseksi.

Olemme olleet useasti mukana vastaamassa ebolan leviämiseen viimeisen vuosikymmenen aikana, mukaan lukien Länsi-Afrikan Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa vuosina 2014–2016 ja Kongon demokraattisessa tasavallassa vuosina 2018–2020. Näiden epidemioiden aiheuttajana oli ebolaviruksen Zaire-variantti. Zaire-epidemioiden yhteydessä edistettiin ebolan lääketieteellistä hoitoa esimerkiksi hyväksymällä kaksi rokotetta ja kehittämällä vasta-ainehoitoja tautia vastaan. Nykyisen ebolan aiheuttaja Ugandassa on suhteellisen harvinainen virusvariantti, joka tunnetaan Sudan-varianttina. Variantti nostaa esiin useita lääketieteellisiä ja operationaalisia haasteita henkilöstölle. Taudin leviämisen ehkäiseminen vaatii toimivien diagnoosi- ja hoitoratkaisujen nopeaa kehittämistä maassa, jossa ei ole juurikaan ollut epidemioita viimeisen vuosikymmenen aikana.

1. Onko epidemian taltuttamiseksi saatavilla rokotteita?

Ugandassa leviää ebolan Sudan-variantti, jota vastaan ei ole rokotetta. Maailman terveysjärjestö WHO pyrkii parhaillaan määrittämään, mikä mahdollisista rokotevaihtoehdoista otetaan käyttöön uusissa kliinisissä tutkimuksissa ja mahdollisesti myös lisensoidaan laajempaa käyttöä varten. Ilman todistetusti toimivaa rokotetta monet tavanomaisista vastatoimista täytyy miettiä uudelleen.

Lääkeyhtiö Merckin valmistama rVSV-rokote on lisensoitu ebolaviruksen Zaire-varianttia vastaan. Rokotetta voidaan käyttää Zaire-varianttiin liitetyissä epidemioissa ehkäisemään taudin leviämistä rokottamalla ebolatartunnan saaneiden kanssa kontaktissa olleita ihmisiä, altistuneiden ihmisten kanssa kontaktissa olleita, sekä potilaiden hoitajia. Johnson & Johnsonin valmistamaa toista rokotetta voidaan hyödyntää epidemioissa suojaamaan altistumisvaarassa olevia ihmisiä sekä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ennen epidemian julistamista rokottamalla ebolan hoitoon osallistuvaa henkilöstöä tai rokottamalla niillä alueilla, jonne epidemia ei ole vielä ulottunut.

Ugandassa joudutaan toimimaan ilman tätä työkalua, kunnes tarvittavat tutkimukset on tehty ja toimiva rokote löydetty. Olemme valmiita auttamaan rokotetta koskevissa tutkimuksissa, kuten teimme Johnson & Johnsonin Zaire-variantin rokotteen kliinisissä tutkimuksissa Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 2019.

2. Onko ebolan Sudan-varianttiin lääketieteellistä hoitoa?

Kongon demokraattisessa tasavallassa vuosina 2018–2019 toteutetuissa kliinisissä tutkimuksissa kehiteltiin monoklonaalisiin vasta-aineisiin perustuvia hoitoja, jotka ovat ominaisia virusvariantille Mab114 ja regn-en3. Näiden avulla potilaan mahdollisuudet selviytyä kasvavat merkittävästi.

Nämä vasta-aineet eivät kuitenkaan tehoa Sudan-varianttia vastaan. Ilman tätä keinoa potilaan hoitoon kuuluu taudin oireiden lievittämistä ja tehohoidon tarjoamista (muun muassa nestehukan tasapainottamista, hapen antamista, veri- ja sydänarvojen tarkkailua), mikä kasvattaa potilaan selviämismahdollisuuksia.

Kuten aina ebolan puhjetessa, suojaavien toimenpiteiden tekeminen ja tartuntojen hallinta terveysasemilla on tärkeintä.

“Ebolan hoitoon osallistuvan henkilöstön suojaaminen on merkittävä huolenaihe Lääkärit Ilman Rajoja järjestölle”, kertoo hätäapuohjelmien varapäällikkö tohtori Guyguy Manangama. “Meidän täytyy suojata terveydenhuollon henkilöstö kouluttamalla heitä tartuntojen ennaltaehkäisystä ja hallinnasta sekä tarjoamalla heille suojavarusteita. Näin voimme taata terveydenhuollon jatkuvuuden.”

Ebolan puhkeamisen julistamisen jälkeen Ugandan viranomaiset ovat vahvistaneet kahden terveydenhuoltohenkilöstön jäsenen kuoleman: lääkärin ja kätilön.

3. Millaisia välineitä ebolan hoitoon on saatavilla Ugandassa?

Ebolan levitessä on tärkeää, että lääketieteelliset vastatoimet tapahtuvat lähellä yhteisöjä, joita tilanne koskee.

“Tiedämme, että mitä aikaisemmin potilaat saavat hoitoa, sitä suuremmat mahdollisuudet heillä on selvitä”, sanoo tohtori Manangama. “Koska ebolan ensioireet ovat samankaltaisia malarian ja muiden kuumesairauksien, kuten lavantaudin kanssa, suurin kysymys on nopea tiedonsaanti, diagnoosi ja hoito. Ebolan levitessä liian monet ihmiset saapuvat terveysasemille vasta pitkälle levinneen taudin kanssa tai jopa kuolevat kotonaan, tartuttaen samalla muita. Tätä meidän pitää välttää.”

Suosittelemme pienten keskusten tai eristysyksiköiden perustamista, jotta potilaat voisivat saada ensiapua niin lähellä asuinpaikkaansa kuin mahdollista. Samalla suuremmat lähetekeskukset voivat tarjota laajemmin apua potilaille, joilla on pitkälle edennyt tauti.

Aikaisemmissa ebolaepidemioissa potilaat vietiin usein suoraan suuriin keskuksiin potilaiden yhteisöjen ulkopuolelle, mikä monissa tapauksissa johti huhujen leviämiseen, vihamielisyyteen terveydenhoitohenkilöstöä kohtaan ja toimenpiteiden torjumiseen.

Aiomme tukea toimenpiteitä Ugandassa perustamalla pieniä keskuksia alueille, joissa virusta esiintyy, kuten Maduduun. Perustamme piirikunnan pääkaupunki Mubendeen suuremman 36 sängyn eristysyksikön tehohoitokapasiteetilla potilaille, joilla epäillään tautia tai joilla on vahvistettu tartunta.

Aiomme myös työskennellä sairaaloissa, mikä mahdollistaa niiden käytön lähetekeskuksina tartunnan saaneille terveydenhuollon työntekijöille.

4. Mitä ebolan leviämisestä tiedetään?

Ebolan leviämisen hallinnassa on olennaista tartuntojen pikainen havaitseminen ja kontaktien kartoittaminen, erityisesti jos tartunnan saaneen kanssa kontaktissa ollut on jo matkustanut kauemmas leviämisen keskuksesta. Tällä hetkellä ebolatapauksia on varmistettu viidessä Ugandan piirikunnassa, joten potilaat ja kontaktit täytyy selvittää ja jäljittää suhteellisen suurella alueella.

Vaikka tartuntojen leviäminen julistettiin virallisesti 20. syyskuuta, osa ebolaan mahdollisesti liitettävistä kuolemista kirjattiin jo elokuussa alueilla, joissa tautia esiintyy. Kuten usein ebolan leviämisen alkuvaiheessa käy, tapausten löytäminen ja kontaktien jäljittäminen laahaa epidemian leviämisen perässä. Olennaista on koostaa kuva epidemian alkuvaiheista niin tarkasti kuin mahdollista, jotta ihmisten seulominen tartuntojen varalta ja hoidon tarjoaminen oikeissa paikoissa onnistuu.

Leviämisen tehokkaan selättämisen kannalta on myös tärkeää, että ihmiset niillä alueilla, joilla tartuntoja esiintyy, tietävät ja ymmärtävät taudista tarpeeksi, ovat yhteistyöhaluisia ja osallistuvat vastatoimenpiteisiin. Yhteisöpohjaiset valvontatoimet ja kontaktien jäljittäminen ovat tarpeen mahdollisesti tartunnan saaneiden nopeassa tunnistamisessa. Kun heidät on tunnistettu, heidän ja heidän perheidensä täytyy hakeutua asianmukaiseen terveydenhoitoon tai eristäytyä muista 21 päiväksi. Tämän helpottamiseksi sosiaaliset ja taloudelliset rajoitukset (kuten terveyskeskuksiin siirtymisen tai töistä poisjäämisen kustannukset) täytyy poistaa. Tässä onnistutaan esimerkiksi avustamalla liikkumiskustannuksissa, jakamalla ruokaa tai tarvikepakkauksia omaehtoisessa eristyksessä kotonaan oleville sekä tarjoamalla psyykkistä tukea potilaille ja heidän perheilleen.

Tietotekniikka voi myös helpottaa epidemian reaaliaikaista seuraamista. Vuosien 2018–2020 epidemian aikana Kongon demokraattisessa tasavallassa järjestömme epidemiologinen siipi Epicentre kehitti uusia työkaluja epidemiologisten toimien koordinoimisen helpottamiseksi. Olemme valmiita antamaan nämä työkalut Ugandan terveysviranomaisten käyttöön.

Ebola

• Ebola on vakava tauti, jonka kuolleisuus on jopa 90 prosenttia.
• Alkuoireet ovat samankaltaisia kuin monissa muissa sairauksissa: äkillinen kuume, väsymys, lihassärky, päänsärky ja kurkkukipu.
• Alkuoireiden jälkeen voi ilmetä oksentelua, ripulia, ihottumaa, munuais- ja maksavaivojen oireita ja joissain tapauksissa myös sisäistä ja ulkoista verenvuotoa.
• Ebola havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1976 Kongon demokraattisessa tasavallassa.
• Taudin useista virusvarianteista Zaire-variantti on ollut yleisin viimeisen vuosikymmenen aikana. Tällä hetkellä Ugandassa leviää Sudan-variantti. Löytymisensä jälkeen Sudan-variantti on levinnyt neljällä eri alueella Ugandassa ja Sudanissa.
• Viimeksi ebola levisi Ugandassa vuonna 2019 ja Sudan-variantin aiheuttama ebola vuonna 2012.