Ajankohtaista

Epävarmuus tulevaisuudesta lisää rohingyapakolaisten mielenterveysongelmia Bangladeshissa

Tällä hetkellä Cox’s Bazarissa elää lähes miljoona rohingyapakolaista. Ilman pakolaisasemaa heidän tulevaisuutensa on epävarma, mikä lisää rohingyapakolaisten mielenterveysongelmia.

Vain pienellä osalla rohingyapakolaisista on pääsy mielenterveyspalveluiden pariin Bangladeshissa.

Epävarmuus tulevaisuudesta, pakolaisleirillä elämisen aiheuttama päivittäinen stressi, traumaattiset kokemukset Myanmarissa sekä vaarallinen matka Bangladeshiin vaikuttavat kaikki kielteisesti rohingyapakolaisten mielenterveyteen. He kärsivät takaumista, yleisestä ahdistuneisuudesta, paniikkikohtauksista, toistuvista painajaisista ja unettomuudesta sekä sairauksista kuten post-traumaattisesta stressireaktiosta ja vakavasta masennuksesta.

Elokuusta 2017 alkaen Lääkärit Ilman Rajoja on suorittanut Cox’s Bazarin alueella asuvien rohingyojen keskuudessa 16 000 yksilöllistä mielenterveyskonsultaatiota ja 18 000 ryhmäterapiaistuntoa. Järjestö on dokumentoinut kroonisia mielenterveyden ongelmia ja psyykkisiä sairauksia pakolaisten keskuudessa. Lääkärit Ilman Rajoja tarjoaa mielenterveyspalveluita myös paikallisille potilaille.

”Mietin usein, milloin voin palata Myanmariin”

Jamil, 26, pakeni kodistaan syyskuussa 2017. Kuten muutkin kyläläiset hän jätti kotinsa nähtyään etenevän Myanmarin armeijan sytyttämät tulet. Kyläläiset juoksivat metsään ja piiloutuivat. Armeija alkoi tulittaa piiloutuvia kyläläisiä. Moni kyläläisistä kuoli luoteihin. Yksi luoti osui Jamilia käteen ja hän vammautui.

Kun kyläläiset tunsivat olonsa tarpeeksi turvalliseksi liikkuakseen, he lähtivät kohti Bangladeshia. Ylitettyään rajan Bangladeshiin he jättivät taakseen Myanmarissa kokemansa väkivallan ja sorron, mutta niiden muistot vainoavat edelleen tuhansia ihmisiä.

”Mietin usein, milloin voin palata Myanmariin. Oloni ei ole rauhallinen, kun ajattelen sitä. Jos Allah toivoo meidän menevän takaisin, me menemme. Jos ei, jäämme tänne.”

Kuten monet potilaat Jamil kertoo mielenterveysongelmistaan kuvailemalla fyysisiä oireita.

”Kun oloni ei ole rauhallinen, tunnen laihtuvani. Tultuani tänne menetin painoani ja energiaani.”

Hän kaipaa epätoivoisesti kotiaan, mutta tietää, mitä tapahtuisi jos hän palaisi.

”Kun ajattelen kotiani, tunnen lentäväni sinne. Mutta jos menisin sinne, niin tappaisin itseni. Sydämessäni minulla on vielä rakkautta kotimaahani. Jonain päivänä menen ehdottomasti takaisin.”

26-vuotias Jamil pakeni väkivaltaisuuksia Myanmarista syyskuussa 2017
26-vuotias Jamil pakeni Myanmarista syyskuussa 2017. Hänet kuvasi Robin Hammond.

Lääkärit Ilman Rajoja Cox’s Bazarissa

Yli 2000 työntekijää ja 1000 vapaaehtoista työskentelevät Cox’s Bazarissa Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön sairaanhoidon ja logistiikan tehtävissä. Elokuusta 2017 alkaen järjestö on hoitanut Cox’s Bazarissa yli 843 000 potilasta ja yli 15 000 potilasta on otettu sairaalahoitoon. Tällä hetkellä järjestöllä on Cox’s Bazarissa yhteensä 18 terveyskeskusta, joihin kuuluu muun muassa neljä sairaalatasoista keskusta ja yksi hätäkeskus Kumipuutarhassa, joka voidaan aktivoida epidemian iskiessä. Keskus otettiin käyttöön kurkkumätäepidemian aikana potilaiden eristämiseksi.

Lääkärit Ilman Rajoja vaatii, että hallitukset, joilla on vaikutusvaltaa Myanmariin, käyttävät sitä pysäyttääkseen väkivallan ja syrjinnän rohingyoja kohtaan. Pakolaisten on päästävä palaamaan kotimaahansa. Humanitaaristen järjestöjen on saatava jälleen pääsy Myanmariin.

Sillä välin Bangladeshissa olevien rohingyoille on myönnettävä pakolaisasema tai jokin muu virallinen asema, jonka myötä he saavat pääsyn eri palveluihin, kuten terveydenhuoltoon.

Pelastusalus Aquarius on pakotettu lopettamaan toimintansa: ”Tämä on synkkä päivä”

Pelastusalus Aquarius on joutunut pysyttelemään satamassa viimeiset kaksi kuukautta. Nyt Lääkärit Ilman Rajoja ja sen kumppanijärjestö SOS Méditerranée ovat pakotettuja lopettamaan sen etsintä- ja pelastustoiminnan, vaikka pakolaisia, siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita on tänä vuonna kuollut Välimerellä jo arviolta 2 133.

Viimeiset kaksi kuukautta Aquarius on joutunut pysyttelemään satamassa johtuen EU-valtioiden kampanjasta, jonka tavoitteena on mustamaalata avustusjärjestöjä ja estää näitä auttamasta haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Koska näköpiirissä ei näy ratkaisua Lääkärit Ilman Rajoja ja SOS Méditerranée -järjestöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa pelastusalus Aquariuksen toiminta. Samaan aikaan ihmiset jatkavat pakenemista maailman kuolettavimmalla reitillä Libyasta Välimeren yli Eurooppaan.

”Tämä on synkkä päivä”, sanoo Nelke Manders, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön pääjohtaja.

”Ei pelkästään sen takia, että Eurooppa on epäonnistunut järjestämään riittävää etsintä- ja pelastustoimintaa Välimerellä. Sen lisäksi se on aktiivisesti sabotoinut muiden tahojen yrityksiä pelastaa ihmishenkiä. Aquariuksen loppu tarkoittaa enemmän kuolemia Välimerellä ja sitä, että kukaan ei ole todistamassa tarpeettomien uhrien todellista lukumäärää.”

Viimeiset puolitoista vuotta EU-valtiot ovat hyökänneet humanitaarisia etsintä- ja pelastusoperaatioita vastaan käyttäen sortovaltioissa hyväksihavaittuja taktiikoita. Vaikka pelastusalus Aquarius on noudattanut tarkalleen viranomaisten ohjeita, alus on poistettu kahdesti rekisteristä tänä vuonna, mitä ilman se ei voi seilata kansainvälisillä vesillä. Viimeisimpänä käänteenä Aquariusta on syytetty rikollisesta toiminnasta, mikä on yksiselitteisesti absurdia. Lisäksi merellä pelastetuilta ihmisiltä on evätty pääsy turvallisiin satamiin, muut alukset ovat kieltäytyneet auttamasta heitä ja heidät on jätetty merelle odottamaan jopa viikoiksi.

Yli 2 000 ihmistä on kuollut Välimerellä tänä vuonna

Aquariuksen toiminnan päätös osuu kriittiseen aikaan. Arviolta 2 133 ihmistä on kuollut Välimerellä vuonna 2018. EU:n jäsenvaltiot ovat lisänneet pakenevien ihmisten kärsimystä sallimalla Libyan rannikkovartioston pysäyttää yli 14 000 ihmistä Välimerellä. Tämän jälkeen heidät on pakotettu palaamaan Libyaan, mikä on selkeä kansainvälisen oikeuden loukkaus. Vuonna 2015 Eurooppa teki sitoumuksen YK:n turvallisuusneuvoston kanssa, että ketään merellä pelastettua ei pakotettaisi palaamaan vasten tahtoaan Libyaan.

”Eurooppa tukee suoraan pakkopalautuksia julistaen samalla onnistuneensa maahanmuuttopolitiikassa. Olkaamme rehellisiä siitä, mitä tämä onnistuminen tarkoittaa: Merellä ei pelasteta henkiä. Lapsia, naisia ja miehiä työnnetään takaisin Libyaan, jossa heidät pidätetään mielivaltaisesti ja josta heillä ei ole käytännössä mitään toivoa paeta. Se luo asenneilmapiirin, jossa mikään laiva Välimerellä ei uskalla toteuttaa kansainvälisessä merioikeudessa määriteltyä velvollisuutta pelastaa merihädässä olevia ihmisiä”, sanoo Karline Kleijer, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön hätäavun johtajan.

”Niin kauan kuin ihmiset hukkuvat Välimerellä tai ovat ansassa Libyassa, Lääkärit Ilman Rajoja on sitoutunut etsimään tapoja antaa heille lääkinnällistä ja humanitaarista apua.”

Lääkärit Ilman Rajoja Välimerellä

Aloitettuaan toimintansa helmikuussa 2016 pelastusalus Aquarius on avustanut lähes 30 000 ihmistä Libyan, Italian ja Maltan välisillä kansainvälisillä vesillä. Aquariuksen viimeisin aktiivinen etsintä- ja pelastustoiminta päättyi 4.10.2018, kun se saapui Marseilles’n satamaan pelastettuaan 58 ihmistä. Yhdessä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön aikaisempien etsintä- ja pelastusalusten – the Bourbon Argos, Dignity, Prudence ja Phoenix – Lääkärit Ilman Rajoja on pelastanut tai auttanut yli 80 000 ihmistä Välimerellä vuodesta 2015 alkaen. Välimerellä ei ole tällä hetkellä pelastustoimintaan erikoistunutta alusta huolimatta muiden kansalaisjärjestöjen ponnisteluista.

Kaupunki jakaantuneen valon äärellä

Sairaalassa konflikti näkyy muutenkin kuin ampumahaavoinaKun väkivaltaisuudet estävät odottavaa äitiä hakeutumasta hoitoon, riskiraskauksia ei tunnisteta ajoissa. Suomalainen anestesialääkäri Kariantti Kallio kertoo blogissaan arjesta synnytyssairaalassa Keski-Afrikan tasavallassa. 

Keski-Afrikan tasavalta on aina ollut minulle eräänlainen ammatillinen haave. Olen jo vuosia halunnut tulla tänne voidakseni auttaa ja toivottavasti muuttaa asioita edes pikkiriikkisen. Kun tilaisuus vihdoin tarjoutui, ilmoittauduin mielelläni vapaaehtoiseksi tähän raa’an konfliktin repimään maahan. Naapurimaihin on lähtenyt noin 570 000 pakolaista, ja sisäisiä pakolaisia on lähes 650 000. Puolet noin Suomen kokoisesta väestöstä on täysin riippuvaisia humanitaarisesta avusta. 

Sairaala on monella tapaa sekä puolustuksen etulinja, että viimeinen toivo äitien ja vastasyntyneiden hoidossa alueella.

Koska naiset ja lapset ovat usein sodan ensimmäisiä viattomia uhreja on heidän auttaminen aina ollut lähellä sydäntäni. Siinä mielessä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön synnytyssairaala Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa oli minulle juuri oikea paikka. Sairaala on monella tapaa sekä puolustuksen etulinja, että viimeinen toivo äitien ja vastasyntyneiden hoidossa alueella. Sairaalaan ja uuteen projektiin totutteluun on mennyt hetki, koska tässä projektissa on kyse erityisesti äitien ja vastasyntyneiden terveydenhoidosta, kun taas edellisessä projektissani Jemenissä tehtiin enemmän yleiskirurgiaa, ja potilaat edustivat monia lääketieteen ja kirurgian eri osa-alueilta. 

Myös ranskan puhuminen tuntuu vielä jatkuvalta kamppailulta. Totuus on, että pari vuotta sitten en vielä puhunut ranskaa lainkaan. Olin aina halunnut oppia kielen, mutta minulla ei koskaan tuntunut olevan aikaa. Kun liityin Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöön, pääsin kehittämään kielitaitoani. Muutaman Tukholmassa käydyn Ruotsin toimiston järjestämän intensiivikurssin ja lukemattomien itseopiskelutuntien jälkeen tässä sitä nyt ollaan ranskankielisessä Afrikassa yrittämässä parhaansa. Onneksi sekä kansainväliset että paikalliset avustustyöntekijät ovat erittäin ymmärtäväisiä. 

Sodassa naiset ja lapset kärsivät ensimmäisenä 

Turvallisuustilanne täällä Banguissa vaihtelee naapurustoittain jatkuvien jännitteiden vuoksi. Tilanne on vaikuttanut väestöön monin tavoin, ja esimerkiksi hoitoon pääsy on vaikeutunut entisestään, vaikka se on lähtökohtaisesti vaikeaa koko Keski-Afrikan tasavallassa. 

Sairaalassamme hoidetaan suuri osa pääkaupungin synnytyksistä ja niihin liittyvistä komplikaatioista. Työnkuvaani anestesialääkärinä kuuluu huolehtia leikkauspotilaiden nukutuksista ja leikkauksen jälkeisestä hoidosta keisarinleikkausten ja muiden synnytyksiin liittyvien leikkausten yhteydessä yhdessä kansainvälisten ja paikallisten työntekijöiden kanssa. Sairaalassa tarjotaan myös perhesuunnitteluun liittyviä palveluita ja autetaan naispuolisia seksuaalisen väkivallan uhreja. Työhöni kuuluu myös erilaisiin hätätilanteisiin reagoiminen sairaalassa, joten nopeista ja vaikeista tilanteista ei varsinaisesti pääse tulemaan pulaa. 

Sairaalan leikkausosasto on pieni potilaiden, synnytysten ja leikkausten valtavaan määrään nähden. Siinä on kaksi leikkaussalia ja pieni heräämö neljälle potilaalle. Joskus heräämö toimii myös teho-osastona, jos potilas tarvitsee pidempiaikaista tarkkailua. Laitteisto on hyvin yksinkertaista, ja kamppailemme jatkuvasti rikkinäisten näyttöjen ja vanhojen akkujen kanssa, mutta loppujen lopuksi laitteet ovat melko samanlaisia kaikkialla. Täällä vain on vähemmän kaikkea. Vaikka ilmastointi on päällä ja leikkausosastolla on riittävästi henkilökuntaa, omaan hikeensä hukkuu jo parin minuutin jälkeen. Hien, veren ja istukan haju leijuu ilmassa paksuna ja siirappisena. 

Ensimmäisenä päivänäni potilaita oli niin paljon, että heräämöstä alkoivat loppua sängyt. Leikkauksia on tavallisesti kolmesta kymmeneen päivässä. Yhdellä ensimmäisistä potilaistani oli valtava kohdun repeämä, ja hän oli vuotanut paljon verta ennen leikkausta. Onneksi gynekologi onnistui pysäyttämään verenvuodon. Muutaman veriyksikön jälkeen potilas alkoi jo toipua leikkauksesta ja verenhukasta. Valitettavasti vauva oli kuollut jo kohdussa. Menetetty elämä tuntui pahalta, mutta suremiseen ei jäänyt aikaa, sillä päivän mittaan tiedossa oli lukuisia leikkauksia. 

Tapaus oli kuin muistutus maan nykytilasta: koska odottavien äitien on vaikea saada kunnon seurantaa, esimerkiksi kohdunulkoiset raskaudet ja niiden vakavat komplikaatiot ovat melko yleisiä. Sodassa ei ole kyse vain ampumahaavoista. Se tuhoaa infrastruktuurin monella tasolla, jolloin perusasiat jäävät usein hoitamatta ja terveydenhoito saamatta. Naiset ja lapset kärsivät ensimmäisenä, koska he eivät pääse terveyspalvelujen luo, jos minkäänlaisia terveyspalveluja edes on saatavilla. 

Kariantti Kallio toimi anestesialääkärinä Keski-Afrikan tasavallassa huhtikuussa 2018. Blogit on kirjoitettu paikan päällä. Pakolaismäärät perustuvat YK:n pakolaisjärjestön tilastoihin.