Se, mitä näemme Sudanissa, on kansainvälinen epäonnistuminen ihmishenkien suojelemisessa, toiminnanjohtajamme Kaisa-Leena Juvonen kirjoittaa.
Kolme vuotta. Niin kauan ihmiset Sudanissa ovat eläneet väkivallan ja ankaran puutteen keskellä.
Raskaat taistelut alkoivat 15. huhtikuuta 2023 Sudanin armeijan ja puolisotilaallisten Rapid Support Forces -joukkojen (RSF) välillä Sudanin pääkaupungissa Khartumissa. Konflikti alkoi taisteluna vallasta, mutta muuttui nopeasti siviileihin kohdistuvaksi sodaksi, jota leimaavat piiritykset, drooni-iskut, nälkä ja välttämättömien palvelujen järjestelmällinen tuhoaminen.
Apua ei päästetä sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Taudit leviävät pakolaisleireillä. Äiti- ja lapsikuolleisuus on ennennäkemättömän korkea. Moni klinikoillemme hakeutunut raskaana oleva tai imettävä kärsii akuutista aliravitsemuksesta. Kyse ei ole vain yhdestä maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä. Se, mitä näemme Sudanissa, on kansainvälinen epäonnistuminen ihmishenkien suojelemisessa.
Khartumissa alkavat loppua elämän edellytykset
Luin hetki sitten kollegani, Sudanissa humanitaaristen asioiden päällikkönä työskennelleen Suha Diabin kirjoittaman tekstin. Hän työskenteli Sudanissa viime kesänä toista kertaa. Kun hän saapui, edellisellä käynnillä tutuksi tulleiden kollegojen elämä oli kääntynyt päälaelleen. Lähes kaikki olivat joutuneet pakenemaan kotoaan, kun Khartumiin ja muihin suuriin kaupunkeihin iskettiin vuosina 2023–2024.
”Heidän tarinansa olivat riipaisevia: he kertoivat pakenemisesta tulituksen keskellä, tarkastuspisteillä käydyistä neuvotteluista, kiireessä kuiskatuista hyvästeistä tai riskialttiista rajanylityksistä rakkaiden saattamiseksi turvaan. Osaa oli hakattu, peloteltu, kuulusteltu ja jopa vangittu. Jokainen tarina kantoi rohkeuden, uupumisen ja menetyksen taakkaa”, Diab kirjoittaa.
Aiemmin terveydenhuoltojärjestelmän tukipilareina toimineet sairaalat on tuhottu, miehitetty tai hylätty.
toiminnanjohtaja
Esimerkiksi pääkaupungissa Khartumissa ei ole enää juurikaan elämän edellytyksiä: vesijärjestelmät ovat saastuneet, kadut ovat täynnä räjähtämättömiä ammuksia, marketit ovat palaneet ja terveydenhuolto on käytännössä romahtanut. Aiemmin terveydenhuoltojärjestelmän tukipilareina toimineet sairaalat on tuhottu, miehitetty tai hylätty.
Siviilit huutavat apua, kun maailma epäröi
Sota on tappanut ja haavoittanut lukemattomia siviilejä ja pakottanut yli 15 miljoonaa jättämään kotinsa. Kokonaisia perheitä ja yhteisöjä on jäänyt ilman vettä, ruokaa ja sairaanhoitoa. Saamme raportteja joukkomurhista, palaneista pakolaisleireistä, raiskauksista ja siviilien teloituksista.
Siviilit huutavat apua, kun maailma epäröi ja kääntää katseensa pois. Tunne on häiritsevän tuttu. Olen nähnyt saman Gazan kohdalla: ihmiset joutuvat kokemaan käsittämätöntä väkivaltaa ja koko maailma sulkee silmänsä.
Jo kolme vuotta. Sudan ei kestä enää yhtäkään enempää. Maailman on reagoitava nyt.
