Kirjeitä maailmalta

Hyvä ystäväni, anestesialääkäri ja avustustyöntekijä itsekin, sanoi joskus: “Olen ollut viidessä sodassa, ja ne ovat kaikki edelleen käynnissä.” Allekirjoitan surullisena tuon toteamuksen myös omalta osaltani. Ensimmäinen maailmansota käytiin neljässä vuodessa, toinen kuudessa. Vietnamin sota kesti yhdeksäntoista. Näetkö jo kaavan? Jemenin sota alkoi viisi vuotta sitten, eikä näytä lähestyvän loppuaan lähiaikoina. Samalla ihmisten kärsimys sodan ja…

Sähköverkosto on kaatunut, ja korjaamattomien teiden holtiton liikenne altistaa monille onnettomuuksille kaupungin öisillä, pimeillä kaduilla. Puutteellinen viemäröinti ruokkii kulkutauteja. Malaria ja Dengue-kuume ovat jatkuva riesa paikallisille. Aliravitsemus riski usealle. Paikallisen valtion sairaalan resurssit ovat suurelta osin puutteelliset hoitamaan sairastuneita, vaikka sairaalamme hoitaa vammat, muun kiireellisen kirurgian ja komplisoituneet synnytykset. Sairaalassa on alakouluikäinen poika. Hänen nimensä…

Leikkasimme potilaita taukoamatta samalla, kun nimiä ilmestyi listalle lisää: tulehtuneita umpilisäkkeitä, ampumavammoja, auto-onnettomuuksien uhreja. Lopulta ilta-seitsemältä, kun kaikki toimenpiteet oli tehty, lähdimme kirurgi Jean-Paulin kanssa kotiin. Huominen painoi jo raskaana mielissämme. Sairaalamme osastot olivat edelleen täynnä potilaita. Seuraavakin päivä tulisi olemaan kiireinen, mutta murehtisimme sitä huomenna. Olimme molemmat liian väsyneitä siihen nyt. Tällä hetkellä ainoa…

Tulikuuma tuuli puhaltaa sairaalan pihalla liikutellen pölyä, hiekkaa ja roskia ympäriinsä kuin vanhoissa lännenelokuvissa. Hikoilen läpi vaatteideni seisoskellessani sairaalan pihalla. Katselen sairaalaan portista saapuvia ambulansseja ja muita ajoneuvoja, jotka kuljettavat lähes jatkuvalla syötöllä uusia potilaita luoksemme: ampumavammoja, räjähdysvammoja, liikennevammoja, tulehtuneita umpilisäkkeitä, synnyttäviä äitejä ja sairaita lapsia. Osastokierrot on tehty ja toiminta on jo alkanut leikkaussalissa…

Sairaalamme on telttasairaala pienessä Mokkan kaupungissa aavikon ja meren välissä. Historia tuntuu täällä kaikkialla, niin varhainen kuin läheinenkin. Valitettavasti vain läheisen merkit ovat enää nähtävissä. Kaupunki on kokenut viime vuosina kaikki sodan kauheudet. Suuri osa rakennuksista on tuhoutunut taisteluissa. Infrastruktuuri on monelta osin romahtanut, mukaan lukien terveydenhuolto. Ihmiskärsimyksen määrä kaiken keskellä on käsin kosketeltavissa. Silti…