Suomalainen sairaanhoitaja lähti parantamaan terveyspalveluiden saatavuutta Kolumbiaan ja oppi, mikä avustustyössä on parasta

Avustustyöntekijä, sairaanhoitaja Paula Kamppuri-Oporta kirjoittaa avustustyökokemuksistaan ja terveydenhuollon saatavuuden parantamisesta Kolumbian syrjäisillä alueilla, joissa lähin terveyskeskus voi olla jopa kahdeksan tunnin venematkan päässä.

Olen edelleen Kolumbiassa, muistutan itseäni. Matka Kolumbian pääkaupungista Bogotásta maan länsiosaan Chocóon on hätkähdyttävä. Kuin olisin saapunut aivan eri maailmaan.  

Bógota on suurkaupunki pilvenpiirtäjineen ja kauppakeskuksineen. Chocó sen sijaan on maan köyhimpiä alueita. Seudulla ei ole kunnollista viemäri-, sähkö- tai vesijohtoverkkoa, vaikka alue on yksi maailman sateisimmista. Syrjäisissä joenvarsikylissä juomavesi kerätään sadevedestä ja likavedet johdetaan jokeen. Matka lähimmälle terveysasemalle voi kestää kuusi tai jopa kahdeksan tuntia. Terveyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi Lääkärit Ilman Rajoja on kouluttanut seudulla asuvista kyläläisistä 50 terveysneuvojaa, joiden tehtävänä on tunnistaa hälytysmerkkejä potilaiden voinnissa. Tarvittaessa he soittavat lähetepuhelimeen, jossa koulutettu lääkäri tai hoitaja arvioi tilanteen, määrittelee potilaan avuntarpeen kiireellisyyden ja ohjaa oikeaan hoitopaikkaan. 

Eräänä iltana saankin puhelun terveysneuvojien esihenkilöltä Arjirolta. Neljän kuukauden ikäinen vauva on lähetetty terveysneuvojan arvion kautta lääkärin vastaanotolle. Paikallinen terveysneuvojien esimies Arjiro on tavannut perheen lääkärin vastaanotolla lähimmällä terveysasemalla. Vauva on huonossa kunnossa. Happisaturaatio on hälyttävän matala. Hoito aloitetaan heti, mutta vauvan on päästävä välittömästi ympärivuorokautiseen hoitoon. Lähimpään ympärivuorokautiseen terveyskeskukseen – meidän luoksemme – on kahden tunnin venematka. Arjiro lähtee perheen mukaan huolehtimaan vauvasta. 

Odotan vauvaa satamassa muun tiimin kanssa. Kun Arjiron saattama perhe pääsee perille, olemme valmiina viemään vauvan kiireesti terveyskeskukseen. Päivystävä lääkäri ja hoitajat aloittavat välittömästi hengitystä tukevan hoidon. Kun tilanne saadaan vakautettua, lääkäri lähtee viemään lasta sairaalaan. Vauvan keuhkoissa on niin paha tulehdus, että tarvitaan tehohoitoa. Mutta lähimpään sairaalaan on täältä vielä neljän tunnin matka. 

Matkalla happisylinterin kostuttaja menee rikki ja happihoito keskeytyy. Lääkäri elvyttää vauvan matkalla. Kaikeksi onneksi puolimatkassa sairaalaan on klinikka, josta happisylinteriin saadaan uusi kostutuspullo. Happihoito jatkuu. Lopulta lääkäri ja potilas pääsevät sairaalaan ja vauva saadaan teho-osastolle. 

Paikalliset terveysneuvojat pelastavat henkiä Kolumbian harvaanasutuilla seuduilla 

Pitkien etäisyyksien Chócossa hajautetuilla terveysneuvojilla on suuri merkitys siinä, että potilaat pääsevät hoitoon – kuten pienen vauvan tapauksessa.  

Avustustyöntekijänä seuraan potilaiden hoitoa Chócossa sijaitsevassa keskeisessä, mutta pienessä satamakylässä. Kylän terveyskeskus palvelee laajan jokiseudun väestöä pienillä resursseilla. Alan nähdä konkreettisesti, miten hyvin kouluttamamme terveysneuvojat ovat sisäistäneet oppimansa, sillä tapaan paljon varsinkin hyvin sairaita lapsia, jotka kylän työntekijä on lähettänyt terveyskeskukseen. Potilaista moni jatkaa ensiavun saatuaan matkaa vielä lähimpään sairaalaan, jonne tosiaan on täältä vielä neljän tunnin ajomatka. Potilaan hoidon etenemistä seurataan joka vaiheessa aina kotiutukseen saakka. Tähän mennessä yli 1600 potilasta on saanut tarvitsemansa hoidon joko terveyskeskuksessa tai sairaalassa.  

Potilasseurannan lisäksi olen mukana kouluttamassa kylien terveysneuvojia. Heillä ei välttämättä ole entuudestaan minkäänlaista muodollista terveydenhuollon koulutusta, vaan he ovat kyläyhteisöjensä valitsemia luotettavia henkilöitä. Olemme kouluttaneet Chocón terveysneuvojille myös viisi paikallista, oman alueensa tuntevaa esihenkilöä, joilla kullakin on vastuullaan kymmenen kylien terveysneuvojaa. 

Psykososiaalista tukea ja iloisia uutisia 

Chocó on yksi Kolumbian alueista, jossa pitkään jatkuneen aseellisen konfliktin vaikutukset ihmisten mielenterveyteen ovat mittavat. Fyysisten sairauksien tunnistamisen ja hoidon lisäksi kouluttamamme terveysneuvojat perehdytetään myös mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen ja psykososiaalisen ensiavun antamiseen. Mielenterveys on ollut monelle työntekijälle ennestään vieras aihe, mutta neljän koulutussession aikana he ovat oppineet teemasta paljon. Psykososiaalisen avun tiimi ja tiiminvetäjä Laura Garzon eivät ainoastaan opeta psyykkisten ongelmien tunnistamista ja hoitamista, vaan valavat terveystyöntekijöihin uskoa omiin kykyihinsä toimia apuna sitä tarvitseville. Työntekijöiden nopeaa oppimista on ilo seurata. 

Kun avustustyöni Kolumbiassa päättyy, saan iloisen uutisen. Tuntien matkan päähän teho-osastolle viety vauva on toipumassa hyvää vauhtia. Hän on jo päässyt teholta tavalliselle vuodeosastolle. Jos paikallinen terveysneuvoja ei olisi tunnistanut vaaran merkkejä ajoissa, potilasta ei välttämättä olisi saatu ajoissa hoitoon. Pienen lapsen toipuminen on aina suuri ihme. Se on parasta, mitä tässä työssä voi kokea.