Päivän mittaan malariaa sairastava poika alkoi availla silmiään – avustustyöntekijän päivä sudanilaisessa kenttäsairaalassa
Avustustyöntekijä, lääkäri Mikko Lintu on avustustyössä Sudanissa. Hän kertoo yhdestä työpäivästä pakolaisleirillä sijaitsevassa kenttäsairaalassa.
Aloitin työt täällä Sudanissa pakolaisleirillä helmikuussa. Heti ensimmäisenä päivänä oli paljon opittavaa. Maaliskuussa alkoi kuuma kausi, ja lämpötila nousi korkeimmillaan 45 asteeseen. Telttasairaalan sisällä on vielä hieman kuumempaa.
Päivä alkoi aamukierrolla. Teen potilastyötä yhdessä lääkärien, hoitajien ja tulkkien kanssa. Aamuisin ja iltaisin näemme kaikki sairaalamme potilaat päivystyksessä, osastolla ja äitiysosastolla. Kierrolla keskustellaan tarpeen mukaan potilaan hoidosta. Kierrolla on mukana potilaan hoidosta vastaava sairaanhoitaja, niin tieto siirtyy hoitajien ja lääkäreiden välillä. Työkielemme on englanti. Tulkit puhuvat englantia, arabiaa, tigrinjaa ja amharaa.
Kierron jälkeen menin päivystykseen. Kävin päivystykseen sijoitetun lääkärin kanssa läpi yön aikana päivystykseen saapuneet potilaat.
Yöllä sairaalaan oli saapunut tajuton 10-vuotias poika, joka oli aluksi kuumeillut kaksi päivää. Hän oli alkanut kouristella ja jäänyt tajuttomaksi. Malarianäyte oli positiivinen. Diagnoosimme oli aivomalaria. Suonensisäinen malarialääke oli jo aloitettu. Jatkoimme potilaan hoitoa päivystyksessä, koska aivomalaria on henkeä uhkaa tauti ja päivystyksessä meillä on parhaat resurssit seurata vaikeasti sairaita. Päivän mittaan poika alkoi availla silmiään ja vointi koheni.
Päivystyksessä päivään mahtui myös miehen käärmeenpurema, korkeasta verenpaineesta kärsivä vanhempi rouva, nuoren miehen osastohoitoa vaativa vaikea keuhkokuume, muutamia vammoja ja kolmen kuukauden ikäisen vauvan vaikea hengitysvajaus.
Kun saan päivystyksessä potilaan sellaiseen kuntoon, että hänet voidaan siirtää osastolle, kävelen usein potilaan ja saattajan kanssa osastolle. Siellä annan suullisen raportin osaston lääkärille ja sairaanhoitajalle. Tässä vaiheessa usein mietimme vielä yhdessä hoitosuunnitelmaa.
Kun päivystyksessä ei ole kiirettä, käyn osastolla. Aamukierron aikana olen miettinyt potilaat, jotka haluan tutkia tarkemmin esimerkiksi, jos diagnoosi on epäselvä. Käymme yhdessä osastonlääkärin kanssa tutkimassa nämä potilaat ja mietimme lisätutkimuksia, diagnoosia ja hoitoa.
Tutkimme yhdessä osaston lääkärin kanssa AIDS-vaiheessa olevan hiv-positiivisen potilaan. Nainen oli 26-vuotias, menettänyt rasva- ja lihaskudoksensa ja täysin vuodepotilaana. Työkulttuuriimme kuuluu yrittää hoitaa potilasta, vaikka ennustetta ei enää ole. Sudanissa hiv on harvinainen tauti. Pakolaisleirillä sitä esiintyy, ja meillä on jatkuvasti muutamia hiv-potilaita. Tauti aiheuttaa stigman kantajalleen, joten testeihin ja hoitoihin hakeudutaan usein liian myöhään.
Tuntuu pahalta. Aikaisemmin aloitettu hoito olisi pelastanut potilaan.
Osastolla oli myös rytmihäiriöpotilas. Otimme yhdessä sydänfilmin osastonlääkärin kanssa. Eteisvärinä oli kääntynyt normaaliksi rytmiksi ja olimme tyytyväisiä. Kolmas potilas, jonka katsoimme yhdessä, oli saanut kivespussiin vaikean haavan kaksi päivää aikaisemmin. Haava oli paranemassa.
Työni on jatkuvaa tiimityötä. Tavoitteenani on saada työyhteisömme toimimaan entistä paremmin tiiminä ja olla itse osa tiimiä. Tärkeintä tiimityössä on luottamus. Erimaalaisten, eri kultturitaustaisten, eri sukupuolten ja eri ikäisten välillä luottamus saavutetaan arvostamalla toisen osaamista ja ammattitaitoa.
Oma tyylini on tehdä kysymyksiä. Kun kyselen ja keskustelen, saan rakennettua luottamusta. Samalla kehityn itsekin paremmaksi lääkäriksi ja opin miten ihmiset ajattelevat. Saatan kertoa, miten tämän asian tekisin Suomessa. Saatan myös kysyä vielä jatkokysymyksen niin, että toinen ehkä keksii vielä paremman ratkaisun.
Nuorten aikuisten ja lasten kuolemat ovat olleet minulle raskaita paikkoja lääkärinä Suomessa. Tässä kulttuurissa lastenkin kuolemiin suhtaudutaan eri tavalla, ja olen itsekin oppinut hyväksymään kuolemaa. Kun onnistumme pelastamaan ihmishengen, olemme iloisia. Jos taas käy huonosti, saatetaan sanoa ‘inshallah’. Käytännössä tämä tarkoittaa meille työntekijöille, että yritimme parhaamme.
Sairaalamme lääkärit ja hoitajat ovat taitavia. Olen onnellinen, kun olen saanut tehdä työtä tässä tiimissä.
