Teini-ikäinen poika makaa sairaalasängyssä.
© Guillaume Binet/MYOP
Teini-ikäinen poika saa hoitoa Mokkan sairaalassa. Hän loukkaantui maamiinan räjähtäessä.

Sota ei muutu koskaan: viattomat ja puolustuskyvyttömät kärsivät Jemenissä eniten, eikä sota näytä loppuvan

Hyvä ystäväni, anestesialääkäri ja avustustyöntekijä itsekin, sanoi joskus: “Olen ollut viidessä sodassa, ja ne ovat kaikki edelleen käynnissä.”

Allekirjoitan surullisena tuon toteamuksen myös omalta osaltani. Ensimmäinen maailmansota käytiin neljässä vuodessa, toinen kuudessa. Vietnamin sota kesti yhdeksäntoista. Näetkö jo kaavan?

Jemenin sota alkoi viisi vuotta sitten, eikä näytä lähestyvän loppuaan lähiaikoina. Samalla ihmisten kärsimys sodan ja romahtaneen yhteiskunnan keskellä vain pitkittyy, eloonjäämisen muuttuessa alati vaikeammaksi ja lopulta mahdottomaksi. Sodankäynnin raaistuessa tällä sairaaloiden pommitusten aikakaudella vain yksi asia pysyy muuttumattomana: viattomat ja puolustuskyvyttömät saavat aina kärsiä, yleensä ensimmäisinä ja eniten.

Nälkää, sairauksia, väkivaltaa ja pelkoa. Pommien pudottua ja kranaattien räjähdettyä heidän rikkoontuneet kehot ja sielut makaavat kivikasojen alla ja myöhemmin – jos heillä on onnea – sairaaloissa, teho-osastoilla, leikkauspöydillä. Kotiutuen kenties jonain päivänä, mutta kantaen vammaansa kuitenkin aina mukanaan, tavalla tai toisella.

Apu on vietävä ensin sinne, missä tarve on suurin. Niin yksinkertaista se on. Ainakin minulle.

TUNNE on aina samanlainen keikan lähestyessä loppuaan. Miksi olenkaan lähdössä takaisin kotiin? Todellinen avun tarve on täällä. Tässä paikassa tiivistyy kaikki syyt siihen, miksi halusin aikoinaan lääkäriksi. Koska apu on vietävä ensin sinne, missä tarve on suurin. Niin yksinkertaista se on. Ainakin minulle.

En kirjoittanut kuolleista. Heitäkin oli. Liikaa. Ihmisiä, jotka saapuivat jo kuolleina sairaalaan tai liian vakavasti vammautuneina ja liikaa verta vuotaneina voidaksemme enää auttaa heitä. Aiemmin vahvat ruumiit nyt täysin ruhjoutuneina. Liian myöhään, mutta samalla kuitenkin riittävän ajoissa todistaaksemme vielä etäisen elämän kipinän hiipuvan uhrin silmistä kokonaan pois, lopullisesti. Vauvoja, jotka syntyivät liian aikaisin tai liian heikkoina elääkseen, jotkut jo kohtuun menehtyneinä.

Kaikki jonkun lapsia, isiä, äitejä, setiä, tätejä. Nyt poissa. Menetetty lopulta samalle tuhon voimalle. Hävitetty.

ONNEKSI oli muitakin tarinoita. Ihmisiä, joita pystyimme auttamaan, jopa pelastamaan. Selviytyneitä. Eloonjääneitä. Toiset eheämpinä kuin toiset, mutta kaikki elossa. Ja kaiken sen keskellä työyhteisön, ei, enemmänkin kuin perheen läheisyys. Ihmishenki yhdessä pelastettu, yhdessä menetetty. Mutta aina suuri, keskinäinen välittämisen ja tukemisen ilmapiiri.

Tänne meren ja aavikon väliin olin aina tervetullut, näiden ihmisten pariin, jotka kohtelevat minua kuin perheenjäsentään. Tähän hiekkaan vuodatin niin ilon kuin surun kyyneleeni, enkä halua enää palata. Vielä yksi menetetty ihmishenki vähemmän. Vielä yksi terve vastasyntynyt. Vielä yksi potilas takaisin kotiin rakkaimpiensa luokse. Vielä yksi.

PALATTUANI Suomeen alan unohtaa, liikaa ja liian nopeasti. Arkirutiinit valtaavat elämän. Tiskit, pyykit, karanteeni, ja sitten työ, bussi-aikataulut, marraskuu, talvi ja loska. Mutta ohikiitävän hetken muistan vielä kaiken terävänä. Vielä tänään se on piirtynyt polttomerkin tavoin takaraivooni. Se kirvelee. Alan kirjoittaa jälleen – nopeasti, etten unohtaisi. Meillä on vain enää vähän aikaa. Vähän aikaa auttaa. Vähän aikaa tehdä oikein. Liian vähän.

He ovat edelleen täällä. Me olemme edelleen täällä.

Lapsi makaa sairaalasängyssä.
Jemen
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Habibi: pienestä potilaasta tuli ystävä

Lue Kariantin edellisestä blogista, kuinka pienen potilaan kohta kosketti lääkäriä.
Lue lisää
© Guillaume Binet/MYOP

Kirjeitä maailmalta

Toisiinsa nojailevat miehet näyttävät peace-merkkiä. Heillä on päässään moottoripyöräkypärät ja he seisovat mutaisella polulla keskellä peltoa.
Kuva Päivi Kovalaisesta

Päivi Kovalainen

Keski-Afrikan tasavalta

Henkilöstöpäällikkönä Keski-Afrikan tasavallassa – paikallisten kollegojen merkitys korostui

Lue lisää
Lapsi makaa sairaalasängyssä.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Habibi: pienestä potilaasta tuli ystävä

Lue lisää
Lääkäri tutkii loukkaantunutta lasta.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Vakavan paikan edessä Jemenissä: kranaatti-isku täytti sairaalan hetkessä

Lue lisää
Hoitohenkilökuntaa on kokoontunut potilaan ympärille
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

“Väärässä paikassa, väärään aikaan” – Jemenissä kärsii myös lapset ja nuoret

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Mokkan sairaala on jäämässä pieneksi Jemenissä: “Oli aika avata toinen leikkauspöytä”

Lue lisää
Joukko ihmisiä istuvat maassa ympyrässä.
Kuva Janesta klinikan edessä.

Jane Karanja

Etiopia

Mitä yhteistä on imetyksellä ja koronaviruksella terveysneuvonnassa Etiopiassa?

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Halfway home: paluu Jemeniin pandemia-aikana

Lue lisää
Nigeria

Lääkärit Ilman Rajoja pelasti veljeni – ja nyt työskentelen ympäri maailmaa auttaakseni muita

Lue lisää
Anne Karjalainen

Anne Karjalainen

Pakistan

Perustamassa COVID-19-eristysosastoa Pakistanissa

Lue lisää
Anestesian- ja tehohoidon erikoislääkäri Kariantti kollegoidensa kanssa Burundissa.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Sydämeni palaa tänne

Lue lisää
Pirianna Laukkanen

Pirianna Laukkanen

Irak

Neuvola Mosulin raunioissa

Lue lisää
Myrskylyhty oikeassa yläkulmassa valaisee pimeää pihamaata.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Burundi by night

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Melkoinen ihme: ”Minua edelleen ihmetyttää, että potilas selvisi tästä”

Lue lisää
Autokolarin uhria tuodaan ambulanssilla sairaalaan
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Onnettomia loppuja: “Hän oli poissa ja meidän oli vain annettava hänen mennä”

Lue lisää
6-vuotias palovammapotilas sängyllä Burundissa
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Onnellisia loppuja: pienet palovammapotilaat toipuvat

Lue lisää
Päivystyksessä Nablusin sairaalassa.
Julian Blom Mosulissa, Irakissa

Julian Blom

Irak

Ei pelkästään lääkäreitä: talous- ja henkilöstöpäällikön arkea Mosulissa

Lue lisää
Cookie Settings