Kongon demokraattisessa tasavallassa leviää maan historian suurin ja tappavin ebolatautiepidemia. Epidemia leviää edelleen hälyttävästi maassa, jonka väestön jokapäiväistä elämää varjostavat ennestään konflikti, väkivalta, pakolaisuus, nälkä ja muut terveyskriisit. Yhteisöt eivät saa riittävästi tukea taudin hillitsemiseen.
Hoitoon otettujen potilaiden määrän lasku ja tartuntojen hidastuminen Kongon demokraattisessa tasavallassa voi näyttää epidemian laantumiselta. Ebolaepidemian leviämisen pysäyttäminen on kuitenkin vielä kaukana. Uusia tartuntoja havaitaan edelleen ja ne leviävät uusille, heikommin varautuneille alueille. Tämä on huolestuttava suuntaus.
Bundibugyo-viruksen aiheuttamaan ebolatautiin on kuollut jo yli 3500 ihmistä. Kuolleiden määrän lisäksi on huolestuttavaa, kuinka nopeasti määrä on kasvanut.
”Epidemia jatkaa leviämistä nopeammin kuin siihen pystytään vastaamaan”, sanoo kansainvälinen puheenjohtajamme Javid Abdelmoneim.
On ratkaisevan tärkeää, että toimet rakennetaan yhteisöissä, ei niiden ympärille.
kansainvälinen puheenjohtaja
”Hoitokeskukset ovat edelleen elintärkeitä ihmishenkien pelastamiseksi, mutta toimien pitää olla muutakin kuin lisävuoteita. Tarvitaan parempaa tunnistamista, sairastuneiden ja heidän kontaktiensa eristämistä sekä terveydenhuollon henkilöstön tukemista. Myös olemassa olevista terveydenhuollon laitoksista hoitoa hakevia ihmisiä on suojeltava tartunnalta. On ratkaisevan tärkeää, että toimet rakennetaan yhteisöissä, ei niiden ympärille.”
Bundibugyo-viruksen torjunta on erityisen haastavaa, koska siihen ei ole vielä hyväksyttyä rokotetta tai lääkettä, toisin kuin yleisempään ebolavirukseen. Rokotteita kuitenkin kehitetään ja tutkitaan parhaillaan.
Yhteisöjen ratkaisevan tärkeä rooli
Iturissa, lähellä Drodron kaupunkia, sijaitsee Rhon pakolaisleiri. Ylikuormittuneessa leirissä asuu lähes 50 000 ihmistä. Yhteisöjohtajat ovat tehneet yhteistyötä kanssamme ja kannustaneet oireisia ihmisiä hakeutumaan testiin, eristykseen ja hoitoon ajoissa. He myös työskentelevät tartuntojen ehkäisemiseksi vähentääkseen leviämisriskiä. Yhteistyöllä on onnistuttu rajaamaan leviämistä ja vähentämään kuolleisuutta.
”Tunnemme yhteisömme ja tiedämme, kuinka ihmiset tavoitetaan”, sanoo leirillä asuva yhteisöjohtaja Ezrome Kiza Lumani.
”Kun ebola alkoi, emme jääneet odottamaan. Puhuimme perheiden kanssa, kuuntelimme heidän huoliaan ja kannustimme oireisia ihmisiä hakemaan hoitoa. Meillä on ratkaisevan tärkeä rooli tämän epidemian lopettamisessa.”
Epidemian virallisen julistamisen jälkeen yli 60 prosenttia ebolatautiin menehtyneistä on kuollut ebolanhoitokeskusten ulkopuolella, usein kaukana niistä. Tämä tarkoittaa, että moni kuolee kotonaan tai yhteisössään saamatta hoitoa, ja virus jatkaa leviämistä ennen kuin tapaukset tunnistetaan. Huolestuttavaa on, että tapausten määrä kasvaa nopeasti epidemian keskiössä olevan Iturin ulkopuolella. Pohjois-Kivussa on erityisen korkea kuolleisuus sekä epäluottamusta epidemiaan liittyviä toimia kohtaan.
”Kun tapauksia tulee esiin uusilla alueilla, joilla on vähän tai ei ollenkaan kokemusta ebolataudin hoidosta, koulutettuja terveydenhuollon työntekijöitä ei tarvita vain hoitokeskuksiin, vaan myös suoraan yhteisöihin”, sanoo projektinjohtaja Trish Newport Iturissa.
Hoitoa tarjottava lähellä koteja
Järjestelmällinen, oireisiin perustuva ja ajoissa aloitettu hoito on epidemian hoidossa keskeistä. Palveluiden vieminen ihmisten luo on yksi osa tätä työtä. Näin on tehty Pohjois-Kivun alueella sijaitsevassa Benissä, missä olemme sijoittaneet palveluitamme yhteisöihin. Myös olemassa olevien perusterveydenhuoltoa tarjoavien laitosten tukeminen auttaa pelastamaan ihmishenkiä. On vielä tehtävä kuitenkin paljon sen eteen, että ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon lähempänä kotiaan.
”Terveydenhuollon työntekijät ja yhteisöjohtajat tarvitsevat koulutusta, jotta voivat havaita tapaukset ajoissa, lähettää ihmiset turvallisesti eteenpäin, vahvistaa taudin leviämisen ehkäisyä ja hallintaa, sekä suojata itsensä ja muut tartunnalta”, Newport sanoo. ”Maailman terveysjärjestö WHO:n, muiden YK:n organisaatioiden, humanitaaristen järjestöjen – mukaan lukien meidän – sekä Kongon demokraattisen tasavallan terveysministeriön on kiirellisesti lisättävä koulutusta ja tukea.”
Yhteisöjohtajat, kuten Rhon pakolaisleirillä asuva Emery Guba Mateso jakavat kokemuksiaan rohkaistakseen ihmisiä hakemaan hoitoa. Guba Mateson oma poika menehtyi ebolatautiin. Myös hän itse sairastui myöhemmin, mutta parani.
”Ebolataudista selviytyneenä haluan jakaa yhteisölleni seuraavan viestin: heti kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat, on tärkeää hakea sairaanhoitoa, koska hoitoon pääseminen aikaisin kasvattaa paranemisen todennäköisyyttä”, Guba Mateso sanoo.
