Väkivallan kierre on pakottanut ihmiset pakenemaan toistuvasti Nzackon kylässä, Keski-Afrikan tasavallassa. Rose ja Jean-Marie lapsineen joutuivat piileskelemään metsässä neljä kuukautta, kun väkivaltaisuudet edellisen kerran jatkuivat vuoden alussa.
Nzackon maisema on karu: Purettuja ja kasvillisuuden valtaamia rakennuksia. Poltettuja autoja. Hylättyjä toreja ja kauppoja. Kyläläiset joutuivat pakenemaan, kun väkivaltaisuudet alkoivat uudelleen vuoden 2020 lopussa olleiden vaalien jälkeen.
“Vietimme neljä kuukautta metsässä”, toteaa Jean-Marie*.
”Ruoan löytäminen oli jälleen vaikeaa ja meistä kaikista tuli todella heikkokuntoisia – etenkin lapsista.”
Sinä yönä tyttäreni kuoli. Naapurini auttoivat minua hautaamaan hänet muutaman metrin päähän kodistamme.
Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun Jean-Marie ja hänen vaimonsa Rose* joutuivat pakenemaan.
”Vuonna 2013 elämämme muuttui”, Rose muistelee.
”Väkivaltaisuuksien ja joukkomurhien takia jouduin pakenemaan ja piiloutumaan kuukausiksi. Meillä ei ollut paljoa ruokaa, ja tyttäreni sairastui vakavasti. Kun pääsimme vihdoin palaamaan kotiin, kylässä ei ollut lainkaan ruokaa. Tyttäreni kärsi aliravitsemuksesta. Menimme terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut enää mitään, ja sairaanhoitajat olivat kaikki paenneet Bangassouhin. Sinä yönä tyttäreni kuoli. Naapurini auttoivat minua hautaamaan hänet muutaman metrin päähän kodistamme.”
Kolme vuotta myöhemmin Rose oli juuri synnyttämässä, kun yhteenotot alkoivat kylässä uudelleen. Yli 10 000 kotia tuhoutui.
“En tietenkään voinut siinä tilanteessa paeta, ja terveyskeskus oli taas hylättynä”, hän kertoo.
”Ainoa Nzackossa edelleen oleva kätilö tuli kotiini auttamaan minua. Hänellä oli mukanaan vain muovinen pressu ja sitruuna, jolla desinfioida sakset. Meillä ei ollut edes saippuaa. Synnytin pressun päällä, mutta kun tyttäreni syntyi, hän ei itkenyt. Hän kuoli muutamaa tuntia myöhemmin, ja hautasimme hänet hänen siskonsa viereen.”
Tragediat kummittelevat edelleen Rosea ja hänen perhettään. Nyt he olivat muiden kyläläisten tavoin olleet kuukausia ilman apuja ennen kuin Lääkärit Ilman Rajoja pääsi paikalle heinäkuussa.
Kylä vailla tukea
Epävarma tilanne Nzackossa on jatkunut jo vuosia.
“Lääkärit Ilman Rajoja lukuunottamatta vain harvalla järjestöllä on ollut pääsy kylään vuoden 2017 jälkeen. Tämä siitäkin huolimatta, että avulle on ollut tarvetta esimerkiksi aliravitsemuksen ja huonon juomaveden kautta tarttuvien tautien takia”, selittää Pelé Kotho-Gawe, vastaava sairaanhoitaja Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä.
”Vierailumme kylässä olivat lyhyitä, mutta ainakin pääsimme perille. Tämä kaikki muuttui, kun taistelut käynnistyivät uudelleen.”
Kun yhteenotot lopulta taas päättyivät, kylässä asuvat ihmiset alkoivat hiljalleen palata. Lääkärit Ilman Rajoja oli heinäkuussa ensimmäinen humanitaarinen järjestö, joka pystyi palaamaan arvioimaan tarpeita ja tukemaan kylän ainutta terveyskeskusta.
“Kun saavuimme, terveyskeskus oli hajalla”, selittää Kotho-Gawe.
”Apteekki oli tyhjä. Laitteita ei ollut tai ne olivat puutteellisia, ja henkilökunnalla ei ollut riittävää koulutusta tarjota hoitoa ihmisille, vaikka terveyspalveluille oli kova tarve. Malaria ja aliravitsemus olivat heikentäneet metsässä asuneita ihmisiä.”
Nzackossa vierailleet työntekijämme kohtasivat terveyskeskuksessa 33-vuotiaan Octavie Brazan, joka oli juuri synnyttämässä seitsemättä lastaan. Supistukset olivat alkaneet kolmea tuntia aiemmin, ja hänellä oli heikko olo.
”Hän ei ole syönyt koko päivänä, koska ruokaa ei ole jäljellä, ja hänen on täytynyt ruokkia lapsiaan”, selittää Sylvie Grengbo, joka työskentelee kätilönä terveyskeskuksessa. Sylvie on sama kätilö, joka auttoi Rosen synnytyksessä vuonna 2017.
“Tästä synnytyksestä tulee vaikea”, hän toteaa nyt.
Uupumus ja aliravitsemus voivat uhata sekä äidin että lapsen henkeä. Viime kuukausien aikana alueen äitiyskuolleisuus onkin kohonnut.
Octavien onneksi synnytys alkoi nyt, kun paikalle on saatu lisää lääkkeitä ja tarvikkeita, kuten glukoosia ja misopostrolia, jota voidaan käyttää synnytyksen käynnistämiseen. Octavie sai avun myötä lisää voimia, ja viisi tuntia myöhemmin hän pitää poikaansa sylissään.
Äiti ja vauva eivät ole enää hädässä.
*nimi muutettu yksityisyydensuojan takia
Keski-afrikan tasavallan humanitaarinen kriisi
Hyökkäykset, ryöstely, kiristys ja tuho ovat olleet yleisiä Nzackon lisäksi myös muissa Keski-Afrikan tasavallan kylissä viimeisen vuosikymmenen ajan. Monet keskiafrikkalaiset eivät saa edes peruspalveluita. YK:n mukaan yli puolet maan väestöstä on humanitaarisen avun tarpeessa. Lähes 1,4 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa, ja Keski-Afrikan tasavallassa on yksi maailman pahimmista tilanteista elinajanodotteen, äitiyskuolleisuuden, aliravitsemuksen ja terveydenhuollon puutteen suhteen. Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön tarjoama apu ulottuu rokoteohjelmista hivin ja aidsin torjuntaan sekä äitiysterveydestä seksuaalisen väkivallan uhrien
