Toiminnanjohtajamme Linda Konate kirjoittaa, millaisia tunteita Sudanin tilanne ja sen saama suhteellisen vähäinen huomio herättävät.
Olen surullinen siitä, miten vähän huomiota Sudanin tilanne tällä hetkellä saa. Vähän turhautunutkin.
Sudanissa on käyty kiivaita taisteluja lähes kolmen viikon ajan. Humanitaariset ja lääketieteelliset tarpeet ovat valtavat ja ihmiset ovat aivan hirveässä hädässä. Monet ovat joutuneet jättämään kotinsa, toiset jäämään taistelujen keskelle. Ihmiset ovat menettäneet läheisiään tai haavoittuneet itse.
Me täällä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön Suomen toimistolla saamme välillä sellaista palautetta, että pitää auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat lähellä. Suomesta käsin voi tuntua siltä, että esimerkiksi Sudanin kriisi on kaukana. Se ei ehkä näy niin paljon mediassa täällä. Olemme myös huomanneet, että omillakin kanavillamme paljon enemmän huomiota saavat tilanteet, jotka ovat lähempänä suomalaisia, mikä on sinänsä ymmärrettävää.
Meille kuitenkin ihmiset ja potilaat ovat yhtä tärkeitä kaikkialla. Minusta järjestössämme parasta on se, että me menemme sinne, missä meitä eniten tarvitaan ja autamme heitä, jotka muuten jäisivät ilman apua. Nyt meitä tarvitaan Sudanissa. Me olemme paikan päällä, ja jatkamme henkiä pelastavan sairaanhoidon tarjoamista.
Uskon, että tukijamme ja lahjoittajamme tukevat työtämme juuri tästä syystä. He näkevät, että humanitaaristen periaatteiden ytimessä on auttaa hädässä olevia ihmisiä. He näkevät, että ihmisyys on kaikki kaikessa, ja haluavat antaa apua ihmiseltä ihmiselle.
Uskon, että tukijamme ja lahjoittajamme tukevat työtämme juuri tästä syystä. He näkevät, että humanitaaristen periaatteiden ytimessä on auttaa hädässä olevia ihmisiä. He näkevät, että ihmisyys on kaikki kaikessa, ja haluavat antaa apua ihmiseltä ihmiselle.
Kun olen surullinen tai järkyttynyt, minulle paras tapa on toimia. Teen sen työni kautta. Mieleeni tulee kokemukseni Tšadissa, jossa olin kahdeksan vuotta sitten. Silloin tapasin ihmisiä, jotka olivat paenneet Darfurista, ja eläneet paossa jo kymmenen vuotta. Muistan hyvin lauseen, jonka eräs vanha mies sanoi minulle: “Jos jään tänne, en voi selviytyä, mutta jos palaan, kuolen.” Tämä kuvastaa mielestäni todella hyvin tilannetta, jossa pakolaiset hyvin usein ovat: vaihtoehtoja ei juurikaan ole.
Nyt moni ihminen pakenee jälleen samalle alueelle. Yksi huoleni on, riittääkö apu myös heille. Kun ihmiset pakenevat väkivaltaisesta konfliktitilanteesta, he joutuvat yleensä jättämään todella nopeasti taakseen kaiken. Lisäksi monella on suuri huoli ja epätietoisuus perheenjäsenistään, jos koko perhe ei ole päässyt lähtemään yhdessä. Siksi on tärkeää, että autamme ihmisiä Sudanissa, mutta myös niitä, jotka joutuvat pakenemaan kotoaan.
Sinulle paras tapa toimia voi olla vaikka tämän tekstin jakaminen tai lahjoittaminen. Haluan kutsua sinut mukaan osoittamaan, että suomalaiset ovat valmiita auttamaan ihmisiä riippumatta siitä, missä tai keitä he ovat.
Uskon ja luotan sinuun. Tule mukaan.
Linda Konate
toiminnanjohtaja, Lääkärit Ilman Rajoja
