Syyrian sota alkoi 10 vuotta sitten, ja siitä asti syyrialaisten elämät ovat olleet uhattuina.
Syyrian sota sai alkunsa vuonna 2011. Paikallisista protesteista alkaneet levottomuudet eskaloituivat muutamassa vuodessa täyteen sotaan, mikä puolestaan johti edelleen käynnissä olevaan humanitaariseen kriisiin. Jopa 12 miljoonaa syyrialaista – noin puolet Syyrian väestöstä ennen sotaa – on joutunut pakenemaan taisteluita ja jättämään kotinsa. Koronapandemia on heikentänyt entisestään työllisyyttä, ja jopa 12,4 miljoonan syyrialaisen ruokaturva on uhattuna.
Sodan käänteet ovat tulleet tutuksi uutisotsikoiden kautta. Piiritykset, pommitukset, pakolaiset ja väkivaltaisuudet kertovat kuitenkin vain tapahtumista, eikä ihmisistä konfliktin keskellä.
Kuulimme viiden syyrialaisen tarinoita pakenemisesta, sodasta ja selviytymisestä. Nyt on heidän vuoronsa kertoa, miltä sota näyttää tavallisen syyrialaisen silmin.
Tarek Baderkhan, toimittaja, Homs
Tarek syntyi Homsin kaupungissa Syyriassa 29 vuotta sitten. Hän osallistui vuonna 2011 alkaneisiin protesteihin ja joutui hallitusmielisten joukkojen kiinniottamaksi ja kiduttamaksi. Myöhemmin hän todisti, kuinka hänen kotikaupunkiaan pommitettiin ja piiritettiin.
Kun Syyrian armeija lopulta valtasi Tarekin kotikaupungin, hän onnistui pakenemaan. Heikossa kunnossa oleva mies evakuoitiin bussilla maaseudulle kaupungin pohjoispuolella. Hän painoi vain 45 kiloa, ja hänen kroppansa oli täynnä sirpalevammoja.
Khalaf Al Malla, opettaja
Nelikymppinen Khalaf työskenteli Raqqassa liikunnanopettajana. Varhain eräänä syyskuisena aamuna 2014 mustiin pukeutuneet ISISin taistelijat saapuivat Khalafin kotiin pidättääkseen hänet. Hän pakeni paljain jaloin pyjamassaan.
Imad Youssef, eläkeläinen
Ennen sotaa Ghoutasta kotoisin oleva Imad työskenteli rakennustyöntekijänä. Nykyisin 55-vuotias on monen muun syyrialaisen tavoin työtön ja asuu lähellä Idlibiä.
Imad, joka oli traumatisoitunut vuoden 1982 tapahtuneen Haman joukkomurhasta, päätti lähteä mukaan protesteihin maaliskuussa 2011. Kerratessaan sodan tapahtumia hän palaa mielessään elokuiseen yöhön vuonna 2013, kun tuhansia ihmisiä kuoli hänen kotikaupunkiinsa Ghoutaan kohdistuneessa kemiallisessa iskussa.
Abu Alaa, kansalaisjournalisti
Tarekin tavoin myös Abu on kotoisin Homsista ja osallistui vuonna 2011 alkaneisiin protesteihin. 60-vuotias Abu pakeni perheineen ensin Ghoutaan ja sieltä Idlibiin. Hän haaveilee kuitenkin paluusta Homsiin ja kantaa edelleen mukanaan kotiavaintaan.
Amani Al Ali, sarjakuvapiirtäjä
Amani on kotoisin Idlibin kaupungista. Idlib on oppositioin viimeisiä tukikohtia ja on siksi usein Syyrian armeijan iskujen kohteena. Amani ei kuitenkaan suostunut jättämään kotiansa edes pahimpien ilmaiskujen aikaan, koska hän halusi pysyä liikuntavammaisen äitinsä kanssa.
Naiset asuvat keskenään perheen kodissa, mutta suurin osa sukulaisista on paennut. Amani myy piirroksiaan kansainväliselle lehdistölle ja opettaa vapaa-aikanaan sisarustensa lapsia maalaamaan.
Hän toivoo usein, että vallankumous olisi alkanut jo 1980-luvulla: silloin maata oltaisiin jo jälleenrakentamassa.
