Iskut terveydenhuoltoon ovat lisääntyneet konflikteissa hälyttävästi. Niin kauan kuin iskuista ei tule seuraamuksia, ne jatkuvat.
Tämä teksti on julkaistu alunperin mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa.
Kymmenen vuotta sitten YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin päätöslauselma 2286, joka lupasi vahvistaa terveydenhuollon ja humanitaarisen henkilöstön suojelua konflikteissa. Toisin kävi: päätöslauselman hyväksymisen jälkeisenä vuosikymmenenä iskut terveydenhuoltoon konflikteissa ovat lisääntyneet. Viime vuonna iskuissa kuoli enemmän ihmisiä kuin koskaan.
Tänä kesänä on kulunut viisi vuotta siitä, kun kolme järjestömme työntekijää tapettiin Tigrayssa, Etiopiassa. María Hernández Matas, Tedros Gebremariam Gebremichael ja Yohannes Halefom Reda ammuttiin, kun he olivat etsimässä apua tarvitsevia ihmisiä. Etiopian hallituksella on velvollisuus tutkia tapaus, mutta uhrien perheet eivät ole vieläkään saaneet virallista selvitystä tapauksesta.
Oman selvityksemme mukaan kolme avustustyön symboleilla selvästi merkittyä avustustyöntekijää tapettiin tarkoituksellisesti. Selvityksemme osoitti myös, että Etiopian puolustusvoimien saattue oli paikalla tapahtuma-aikana, samalla tiellä, jolla María, Tedros ja Yohannes murhattiin.
Tämä on vain yksi monesta tapauksesta. Terveydenhuollon työntekijöitä on tapettu esimerkiksi Gazassa, Sudanissa ja Myanmarissa.
Terveydenhuollon suojelu ei saa olla neuvottelukysymys, sen on oltava ehdotonta.
toiminnanjohtaja
Monet valtiot laiminlyövät velvollisuutensa tutkia iskut ja saattaa edesvastuuseen humanitaarisiin työntekijöihin ja sairaanhoidon henkilökuntaan kohdistuneisiin iskuihin syyllistyneet. Sairaalat, ambulanssit ja hoitohenkilökunta ovat yhä useammin suoria iskujen kohteita. Kun humanitaariset järjestöt joutuvat sulkemaan sairaaloitaan, potilaat jäävät ilman hoitoa, naiset jäävät ilman turvallista synnytystä ja lapset ilman hoitoa aliravitsemukseen.
Myös suhtautuminen iskuihin on muuttunut. Todistustaakka on kääntymässä väärinpäin: sairaaloiden on yhä useammin osoitettava olevansa siviilikohteita, vaikka niiden pitäisi olla lähtökohtaisesti suojeltuja. Siinä missä iskuja aiemmin selitettiin vahinkoina, nyt niitä perustellaan yhä useammin väitteillä suojelun menettämisestä.
Vetoamme YK:n turvallisuusneuvostoon ja vaadimme kaikkia valtioita, myös Suomea, ryhtymään määrätietoisempiin toimiin terveydenhuoltoon ja humanitaariseen henkilöstöön kohdistuvien hyökkäysten tutkimiseksi ja tekijöiden saattamiseksi vastuuseen.
Kaikkien valtioiden on kunnioitettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja varmistettava sen noudattaminen. Tähän kuuluu myös avustustyöntekijöiden suojelu.
Terveydenhuollon suojelu ei saa olla neuvottelukysymys, sen on oltava ehdotonta.
Kaisa-Leena Juvonen
Lääkärit ilman rajoja
Suomen toimiston toiminnanjohtaja
