Pakolaisten liikkumista Morian pakolaisleirin ulkopuolella, Kreikassa, aloitettiin rajoittaa koronaviruspandemian alkaessa. Siitä asti jännitteet ja väkivalta leirillä ovat lisääntyneet. Liikkumista rajoitetaan edelleen, vaikka leirillä ei ole havaittu ainuttakaan COVID-19-tartuntaa.
Afganistanista kotoisin oleva, 9-vuotias Yasin käy kerran viikossa isänsä Mohtarin kanssa lastenklinikallamme tapaamassa lastenpsykologia. Yasin kärsii painajaisista ja pelkää lakkaamatta, että hänelle tapahtuu jotain pahaa Moriassa. Isona hän haluaa ”auttaa lapsia kuten hänen psykologinsa”. Yasin asuu hökkelissä Morian oliivilehdossa 3-vuotiaan pikkuveljensä ja vanhempiensa kanssa.
“Saavuimme Lesbokselle lokakuussa 2019”, kertoo Yasinin 31-vuotias isä Mohtar. ”Oltuamme kaksi viikkoa Moriassa, aloin huomata muutoksia Yasinin käyttäytymisessä. Hän alkoi nähdä painajaisia ja herätä keskellä yötä huutaen. Yasinin pahimmassa painajaisessa joku jahtaa häntä ja hyökkää hänen kimppuunsa.
Vähitellen Yasin alkoi tehdä asioita, joita en voi selittää. Vähän aikaa sitten hän varasti jotain naapureiltamme, ja kun selitin hänelle, ettei se ole oikein, eikä hänen tulisi tehdä niin toista kertaa, hän vastasi, että ’kaikki täällä varastavat’. Viime aikoina hän on pakkomielteisesti halunnut kantaa veistä mukanaan. Vain niin hän uskoo olevansa turvassa. Hän kysyy minulta, miksi kaikki täällä yrittävät satuttaa toisiaan.”
”Oltuamme kaksi viikkoa Moriassa, Yasin alkoi nähdä painajaisia ja herätä keskellä yötä huutaen.”
Morian leirin karmeat olot ovat olleet pitkään tiedossa. Mohtarin mukaan tilanne leirillä on ollut sietämätön siitä asti kun liikkumista leiriltä alettiin rajoittaa koronaviruksen takia. ”Jännitteet ovat lisääntyneet dramaattisesti ja väkivaltaa on ollut paljon enemmän karanteenin alkamisesta lähtien. Pahinta on, että lapset eivät edes pääse sitä pakoon mihinkään. Ainoa asia, jolla saatoin aiemmin helpottaa poikani oloa, oli viedä hänet kävelylle Morian ulkopuolelle tai uimaan mereen, rauhalliseen paikkaan. Nyt me olemme leirin sisällä jumissa. Yasin tuntee olonsa turvalliseksi vain Lääkärit Ilman Rajoja -klinikalla, mutta kun konsultaation jälkeen palaamme leiriin, hänen käytöksensä muuttuu jälleen. Meille Moria on pahin virus, ei COVID-19.
Muutama päivä sitten perheelle myönnettiin oleskelulupa ja ilmoitus siitä, että heidän tulee lähteä leiriltä Ateenaan 30 päivän sisällä. Yasin kysyy usein vanhemmiltaan, milloin he muuttavat Ateenaan ja hän pääsee kouluun, mutta Mohtar pelkää tilanteen siellä olevan vielä huonompi.
“Ateenaan jo muuttaneet ystäväni ja sukulaiseni kertovat sen olevan Moriaakiin huonompi paikka. Meillä ei ole majapaikkaa enkä saa enää käteisavustusta. Miten voin mennä Ateenaan? Me tulemme asumaan kaduilla. Ihmiset ovat kertoneet minulle nukkuvansa Victorian aukiolla, ja että poliisi tuuppii heitä usein siirtymään.”
Lesboksella ollessaan Mohtar on yrittänyt löytää englannin ja kreikan kielten kursseja, koska hän tietää, ettei työtä löydy ilman kielitaitoa. Tähän mennessä hän ei ole löytänyt kielikursseja.
“Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Minulla ei ole täällä mitään. Haluan kertoa Kreikan hallitukselle ja Euroopalle, että olen täällä, koska oma maani epäonnistui minun ja lasteni suojelussa. Jos katsoo uutisia Afganistanin tapahtumista, huomaa kyllä, ettei Afganistan ole turvallinen paikka – lapsia ja perheitä tapetaan pommi-iskuissa kaiken aikaa. Me tulimme tänne pelastaaksemme lapsemme ja tarjoataksemme heille paremman tulevaisuuden. Mutta me tarvitsemme teidän apuanne.”
