Gazassa haavoittuneiden lasten pitkä tie toipumiseen 

Pommi tappoi 13 perheenjäsentä 

Karamin isä Ziad  työskenteli pakolaiskeskuksessa YK:n palestiinalaisjärjestö UNRWA:n psykologina. Hän ryntäsi Al-Aqsan sairaalaan kuultuaan naapuriltaan, että Ghina ja Karam oli viety sairaalaan Israelin tekemän iskun seurauksena.  

”Kun pääsin ensiapupoliklinikalle, ruumiita oli kaikkialla. Löysin tyttäreni Ghinan; hänellä oli ensimmäisen asteen palovammoja kasvoissa, hartioissa ja selässä.”  

Pommi tappoi 13 Ziadin perheenjäsentä. 

”Kun Karam tuotiin ensiapuun, en aluksi tunnistanut poikaani”, Ziad sanoo. ”Hänessä ei ollut mitään tunnistettavia piirteitä. Hänellä ei ollut enää vaatteita. Hänen ruumiinsa oli täysin musta, ja hänen silmänsä olivat kiinni.”   

Karamin tilan vakauttamisen jälkeen työntekijämme ja terveysministeriön henkilökunta suorittivat kuusi plastiikkakirurgista operaatiota pahoin palaneelle Karamille. Hän oli seitsemän päivää koomassa. 

Karam evakuoitiin myöhemmin Egyptin kautta korjaavan kirurgian sairaalaamme Ammaniin, Jordaniaan. Ammanissa hän sai kuntoutusta yhdessä sisarensa ja muiden Gazasta evakuoitujen potilaiden kanssa. 

Karamin toipuminen 

Viisi kuukautta haavoittumisen jälkeen hän kävelee jälleen. Karam pystyy liikuttamaan vasenta kättään ja hänen vasen silmänsä on hitaasti avautumassa. Toipuminen on lähes ihmeellinen, kun otetaan huomioon, että Al-Aqsan sairaalan henkilökunta luuli alun perin hänen kuolleen. 

Tänään Karam hymyilee, kun hän päästää irti kainalosauvoistaan fysioterapiaosastolla ja tarttuu tankoihin ottaakseen muutaman askeleen. Ennen sotaa hän olisi halunnut ryhtyä hammaslääkäriksi isoveljensä tavoin, mutta loukkaantumisensa jälkeen hän ei ole varma, onko se mahdollista. 

“Otan askeleen kerrallaan”, Karam sanoo. ”Jos sota loppuu, jos Jumala suo, palaamme Gazaan. Se on minun maani, olen viettänyt siellä koko elämäni. Ystäväni ovat siellä. Mutta nyt olen täällä ja haluan parantua, sekunti kerrallaan.”