Aurinko pilkistää sairaalahuoneen pienestä ikkunasta. Säteet laskeutuvat 17-vuotiaan Karamin kasvoille ja paljastavat valkoiset arvet hänen vasemmalla poskellaan. Karam on potilaana sairaalassamme Ammanissa, Jordaniassa.
“Olen kuullut, että kuollessasi voit yhä kuulla ihmisten äänet, heidän rukouksensa ja askeleensa, kun he kävelevät pois viimeiseltä leposijaltasi”, Karam kertoo.
”Ambulanssissa tunsin töyssyt, mutta en pystynyt avaamaan silmiäni. Kuulin edelleen ääniä, joten pelkäsin – pelkäsin, että ehkä olin jo kuollut.”
Helmikuussa Israelin ilmaisku tuhosi Karamin kodin Gazassa, Palestiinassa. Isku tappoi kaikki hänen perheenjäsenensä, paitsi seitsemänvuotiaan siskon Ghinan ja isän Ziadin. Karam loukkaantui vakavasti. Hänen kasvonsa ja vartalonsa paloivat. Karam vietiin Al-Aqsan sairaalaan, joka oli jo täynnä Nuseiratin leiriin tehtyjen pommitusten vuoksi.
Kun Karam saapui sairaalalle, häntä elvytettiin. Elvytyksen luultiin epäonnistuneen. Tuntia myöhemmin Karamin setä, joka työskenteli sairaanhoitajana Al-Aqsan sairaalassa, huomasi, että hänen veljenpoikansa hengitti yhä. Hän kiidätti Karamin leikkaussaliin, jossa henkilökuntamme elvytti Karamin ja suoritti hätäleikkauksen – ja pelasti Karamin hengen.
