Mikko Lintu
Avustustyöntekijä, lääkäri Mikko Lintu on aloittanut työnsä pakolaisleirillä Sudanissa. Ensimmäisenä työpäivänään hän kohtasi vaikeasti sairaita potilaita ja sairauksia, joita oli aiemmin nähnyt vain oppikirjoissa. Lämpimät työkaverit ottivat heti osaksi työyhteisöä.
Ajamme savannin halki pölyistä hiekkatietä. Matkan aikana näkyi lehmiä, vuohia, kameleita ja paimenia. Ohitamme kylän, jossa talot ovat pyöreitä saviseinäisiä kaislakatoilla. Matka asuinnoiltamme pakolaisleiriin kestää 20 minuuttia.
Pakolaisleiri sijaitsee kukkuloiden ympäröimänä. Leirillä asuu 20 000 Pohjois-Etiopian Tigrayn alueen pakolaista.
Leirin asumukset ovat kaislasta ja pressuista rakennettuja. Kun näin leirin, ahdistus levisi rintaani. Elinolosuhteet näyttivät kurjilta. Ihmiset näyttivät kuitenkin siisteiltä ja hyvinvoivilta. Hymyä ja naurua näkyi ihmisten kasvoilla.
YK:n pakolaisjärjestö UNCHR organisoi leirin toimintaa ja on jakanut vastuita eri järjestöille. Meidän vastuuna on akuuttihoito. Kenttäsairaalamme on noin 100 x 200m kokoisella alueella. Sairaalassamme on kolme isompaa rakennusta: päivystys, osasto ja äitiysosasto. Lisäksi on rakennuksia laboratoriolle, eristysasumuksille, kokoustiloille ja toimistoille. Rakennuksia on yhteensä useita kymmeniä. Tien varressa on triage eli hoidontarpeen arviointi. Potilaat luokitellaan vihreisiin, keltaisiin ja punaisiin. Triagen jälkeen on vihreiden potilaiden vastaanotot. Keltaiset ja punaiset potilaat otetaan kahdeksan sänkyiseen päivystystilaan.
Osasto on jättikokoinen teltta, jonne mahtuu 28 potilasta. Teltasta kolmasosa on varattu aliravituille lapsille. Synnytysrakennuksessa on kahdeksan paikkaa. Eristysasumuksia on neljä, ja sinne eristetään tuberkuloosi epäilyt.
Aamusta oli hallinnollinen kokous. Tapasin lääkärimme, joita oli paikalla 11. Lääkärimme tulevat eri maista ja taustoista, osa heistä on sudanilaisia, osa muualta tulleita. Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä on kaksi vastaavaa lääkäriä, toinen Kongosta ja toinen Nigeristä.
Esittelin itseni ja kerroin työskennelleeni 27 vuotta lääkärinä. Kerroin olevani normaalisti töissä akuuttilääkärinä yliopistosairaalan päivystyksessä ja omaksi vahvuudeksini laaja-alaisen osaamisen. Kerroin työskenteleväni ensimmäistä kertaa Sudanissa ja pakolaisleirillä, joten alkuun minulla olisi runsaasti opittavaa.
Aloitimme aamukierrolla järjestyksessä päivystys, äitiysosasto, osasto ja eristysasumukset. Vastaan tuli lapsen laaja-alainen palovamma, halvauksia, lasten malariaa, aikuisten systeemistä leishmaniaasia, nuoren miehen tuberkuloosi, sirppisoluanemiaa sairastavan lapsen luutulehdus, käärmeen puremia, lasten verenmyrkytyksiä, ripuloivia- ja aliravitsemusta sairastavia lapsia. Osalla aliravitsemuksesta kärsiviä oli lisäksi joku akuutti sairaus. Kierron jälkeen tuntui, että opittavaa todellakin olisi paljon.
Päiväni koostui eri osastoilla käynneistä ja tutustuessani tauteihin, joita näin ensimmäistä kertaa. Vaikka olin ollut matalan tulotason maissa aiemmin lääkärin työssä, tämän alueen tautikirjo on aiempaan oppimaani erilainen.
Päivä loppui lääkäreiden koulutukseen ja iltapäiväkiertoon, jossa yövuoro otti vastaan potilaat.
Tuntui hyvältä. Sairaalamme on paljon hienompi kuin olin osannut kuvitella. Siistiä, hyvä hygieniataso olosuhteet huomioiden ja mukavia työkavereita, jotka selvästikin olivat valmiit ottamaan minut työyhteisöönsä. Potilaamme olivat vaikeasti sairaita. Tulisimme pelastamaan monia ihmishenkiä.
Palasimme asunnoille klo 17.30. Join päivän aikana ainakin neljä litraa vettä. Päivällä lämpö nousi 39 C:hen varjossa.
