Sairaanhoidon tilanne Gazassa on äärimmäisen vaikea ja muuttuu koko ajan. Kollegamme, tulkki Israa Ali ja sairaanhoidon koordinaattori Guillemette Thomas kuvailevat elämää Gazassa konfliktin eskaloitumisen jälkeen: pelkoa, läheisten kaipuuta sekä huolta potilaista, kun terveydenhuolto on romahtamispisteessä.
Israa Ali on tulkki ja työskentelee Jabaliassa, Pohjois-Gazassa. Hän on joutunut jättämään kotinsa ja etsimään suojaa lastensa kanssa pommitusten vuoksi. Hän yrittää pysyä rauhallisena lastensa vuoksi, vaikka todellisuudessa kaipaisi itsekin lohdutusta:
“Sanat eivät riitä kuvailemaan, millaista elämä on gazalaisille juuri nyt. Olemme jo hereillä aamun sarastaessa. Yritämme nukkua hetken, mutta pommitusten äänten vuoksi se ei onnistu. Makaamme hereillä ja kuuntelemme uutisia radiosta. Nykyaikana meillä pitäisi olla käytössä sähköä ja internetyhteys, mutta puhelimista on loppunut akku. Katsomme, onko polttoainetta riittävästi generaattorin käynnistämiseen. Generaattorin virta on myös katkennut. Tällaista on elää saarron keskellä Gazassa.
Lapseni ääni tunkeutuu hitaasti mieleeni, kunnes tajuan hänen puhuvan: “Äiti, minulla on nälkä. Haluan aamiaista.” Laitan hänelle ruokaa siitä vähästä, mitä meillä on, ja syytän itseäni siitä, että olen hankkinut lapsia tällaiseen maailmaan, jossa olosuhteet ovat näin kamalat.
Pommitusten aikana minun pitäisi pysyä vahvana ja rauhallisena lasteni vuoksi. Todellisuudessa tarvitsisin itse jonkun rauhoittelemaan minua.
Pelkäämme yön tuloa. Israelin droonit, lentokoneet, alukset, raketit ja pommit ovat kaikkialla. Yritän rauhoittaa itseäni ja lapsiani, jotka heräävät yön aikana monta kertaa itkemään.
Ajattelen isääni, äitiäni ja perhettäni, jotka ovat hakeneet suojaa muualta, samanlaisista olosuhteista kuin minä. Yritän ajatella positiivisesti: he ovat kaukana pommeista. Yritys on turha, sillä vain heidän äänensä kuuleminen vaimentaisi huoleni.”
Pommitusten aikana minun pitäisi pysyä vahvana ja rauhallisena lasteni vuoksi. Todellisuudessa tarvitsisin itse jonkun rauhoittelemaan minua.
tulkki
Guillemette Thomas on sairaanhoidon koordinaattori ja työskentelee Jerusalemissa. Hän on huolissaan valtavasta määrästä haavoittuneita Gazassa: he todennäköisesti kuolevat pian ilman hoitoa.
”Pohjois-Gazassa toimii enää muutamia terveydenhuollon laitoksia, mutta ne ovat käsittämättömän suuren paineen alaisia. Monet työntekijät ovat joutuneet pakenemaan etelään, koska Israelin iskut ovat jatkuvia. Jäljelle jääneet kollegamme sinnittelevät saarron takia tilanteessa, jossa heillä on vain rajoitetusti sähköä ja vettä käytössään.
Israelin viranomaisten antaman evakuointimääräyksen jälkeen yli miljoona gazalaista pakotettiin siirtymään Gazan kaistan eteläosiin. Kaikki ovat joutuneet tekemään vaikeita valintoja lähtemisen ja jäämisen välillä. Terveydenhuollon työntekijöillä vaihtoehtoina on joko hylätä potilas lähes varmaan kuolemaan tai jäädä hoitamaan potilasta, mutta vaarantaa samalla oman henkensä.
Jotkut päättivät jäädä ja jatkaa työtänsä riskeistä huolimatta. Työntekijöitämme on tällä hetkellä edelleen esimerkiksi Al-Shifan sairaalassa Gazan kaupungissa, jossa olemme hoitaneet palovammoista kärsiviä potilaita jo vuosia.
Tällä hetkellä terveydenhuollon työntekijät kärsivät samasta kohtalosta kuin muutkin gazalaiset: Gazaa on pommitettu jatkuvasti viimeisten päivien ajan. Kollegoidemme mukaan monet lääkärit ja muut terveydenhuollon työntekijät ovat kuolleet konfliktin eskaloitumisen jälkeen.
Työntekijöidemme mukaan noin 800–1000 ihmistä haavoittuu joka päivä Gazassa. Luku sisältää vain ne, jotka onnistuvat pääsemään sairaalaan hakemaan hoitoa. Liikkuminen Gazassa on äärimmäisen vaarallista ja polttoainepulan takia vaikeaa, joten vain pahiten haavoittuneet hakeutuvat hoitoon. Monet haavoittuneet ovat vaarassa kuolla pian, koska heidän on lähes mahdotonta saada lääketieteellistä apua.
Jos anestesialääkkeet loppuvat, kirurgit joutuvat lopettamaan leikkaamisen.
sairaanhoidon koordinaattori
Terveydenhuoltojärjestelmän kyky hoitaa potilaita on jo romahtanut. Terveydenhuollon työntekijöillä ei ole enää mahdollisuutta hoitaa ihmisiä tai ottaa heitä vastaan asianmukaisesti. Kaikki hoitotoimenpiteet tehdään äärimmäisen huonoissa olosuhteissa, ja kaikkialla on pulaa henkilöstöstä, lääkkeistä ja lääketieteellisistä laitteista. Sairaalaan tulee jatkuvasti lisää vakavasti haavoittuneita potilaita, joilla on monimutkaisia vammoja, palovammoja, murtumia ja murskaantuneita raajoja.
Tuhannet ihmiset ovat hakeneet suojaa pommituksilta Al-Shifan sairaalasta. Al-Shifa on yksi ainoista paikoista Gazassa, jossa on vielä sähköä saatavilla. Polttoainetta generaattoreihin riittää vain vähän. Ilman sähköä monet potilaat kuolevat, koska sitä tarvitaan erityisesti tehohoidossa, vastasyntyneiden hoidossa ja hengityslaitteiden toiminnassa. Lääkepulan vuoksi vaarassa ovat myös kroonisia sairauksia, kuten diabetesta ja syöpää sairastavat potilaat, sekä raskaana olevat naiset.
Etelään paenneet ihmiset tarvitsevat erityisesti vettä. Noin 60 prosenttia gazalaisista, yli miljoona ihmistä, elää ulkona ilman vettä ja terveydenhuoltoa. Perusterveydenhuoltoa ei ole saatavilla, koska klinikat ovat suljettuna ja hygieniaolosuhteet ovat huonot. Vakavien vammojen lisäksi hoitoa tarvitaan myös sairauksiin, jotka liittyvät huonoihin elinoloihin, kuten ripuliin, hengitystie- ja ihosairauksiin sekä nestehukkaan. Sairaudet voivat kehittyä nopeasti ja vaarantavat erityisesti vakavasti haavoittuneet, mukaan lukien naiset ja lapset. Puolet Gazan asukkaista on alle 18-vuotiaita. Gazassa ei ole enää terveydenhuoltojärjestelmää, joka voisi huolehtia heistä.
Sairaalat on saatava takaisin toimintaan. Tarvitaan säännöllisiä tulitaukoja, jotta lääkkeitä ja polttoainetta voidaan tuoda sairaaloiden käyttöön. Jos anestesialääkkeet loppuvat, kirurgit joutuvat lopettamaan leikkaamisen.
Miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. He tarvitsevat humanitaarista apua välittömästi. Heille on tarjottava vettä, hygieenisiä olosuhteita ja perusterveydenhuoltoa ennen kuin heidän terveytensä huononee dramaattisesti.”
