Ilmoitus tulitauon ensimmäisestä vaiheesta Gazassa toi kaivattua helpotusta uupuneille, nälkiintyneille ja sureville palestiinalaisille sekä kaikkien panttivankien perheille. Se tuli kuitenkin yli kahden vuoden ja yli 67 000 menetetyn ihmishengen jälkeen.
Vaikka tulitauko on tervetullut, se ei kuitenkaan tarkoita loppua kärsimykselle. Ihmiset on jätetty selviytymään kotiensa raunioiden keskelle. Sairaanhoidon, psyykkisen tuen ja arjen perustarvikkeiden tarve on valtava.
Gazan hätäavun koordinaattorimme Jacob Granger kertoo, että kollegoiden ja ympärillä olevien ihmisten keskeinen tunne on toivo.
”He toivovat, että tämä painajainen vihdoin päättyy ja he saisivat rauhan, voisivat toipua sekä fyysisistä että psyykkisistä traumoistaan. Mutta samalla on paljon epävarmuutta siitä, mitä tulee tapahtumaan, mitkä ovat seuraavat askeleet”, Granger kuvailee.
Tulitauon kunnioittaminen ja ylläpitäminen on edellytys avun antamiselle tarvittavassa mittakaavassa. Ihmiset tarvitsevat sitä kipeästi. Riittävän avun antaminen oli mahdotonta saarron ja pommitusten aikana. Pitkällä aikavälillä toivomme, että tulitauko johtaa Gazan jälleenrakennukseen, mukaan lukien romahtaneen terveydenhuoltojärjestelmän palauttamiseen.
Gazassa tarvitaan yhä kipeästi perusasioita: lääkintätarvikkeita, lääkkeitä, ruokaa, vettä, polttoainetta sekä riittävää suojaa kahdelle miljoonalle ihmiselle, jotka odottavat lähestyvää talvea vailla kattoa päänsä päällä.
Tulitauon ohella on varmistettava, että Gazaan, myös sen pohjoisosaan, saadaan välittömästi, laajamittaisesti ja jatkuvasti lisää apua. Vaadimme Israelin viranomaisia sallimaan riittävän ja esteettömän humanitaarisen avun pääsyn sekä hyväksymään lääketieteelliset evakuoinnit potilaille, jotka tarvitsevat kiireellistä erikoissairaanhoitoa. Samalla on palattava YK:n johtamaan humanitaarisen avun koordinointiin, jotta apua voidaan toimittaa turvallisesti ja puolueettomasti kaikille sitä tarvitseville riippumatta siitä, missä päin Gazaa he ovat.
