Kulta ei ole todennäköisesti ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun ajattelee valtiota, jossa on käynnissä vakava poliittinen ja taloudellinen kriisi.
Mutta Bolivarissa, Venezuelan isoimmassa osavaltiossa, kultaa on louhittu laittomasti jo vuosia. Keltainen metalli on saanut monet venezuelalaiset suuntaamaan kohti etelää.
Heistä yksi on Yordan Pentoja, joka makaa vuoteella kaivoksen läheisyyteen perustetulla klinikalla. Kullan kaivaminen ei kuitenkaan ole vienyt Pentojaa vuodepotilaaksi vaan hänellä on malaria.
Hän kertoo, että hänelle on diagnosoitu malaria ainakin kymmenen kertaa sen jälkeen, kun hän aloitti työt kaivoksella puolitoista vuotta sitten.
”Malaria leviää kuin rutto täällä. Minulla on niin monia ystäviä ja kollegoita, jotka ovat sairastuneet siihen, etten pysy enää laskuissa mukana”, hän huokaisee ja sulkee silmänsä.
”Päähäni ja vatsaani sattui helvetisti.”
”Tulin klinikalle tänä aamuna, koska oloni oli kauhea. Päähäni ja vatsaani sattui helvetisti.”
Talouskriisin vuoksi lääkkeet kortilla
50 vuotta sitten Venezuelaa pidettiin yhtenä johtava maana Etelä-Amerikassa malarian vastaisessa taistelussa. Vaikka taudista ei täysin päästy eroon silloin, tehtiin tapausten vähentämiseksi paljon työtä.
Viime vuosina malaria on tehnyt paluun Venezuelaan. Vuonna 2019 Venezuelassa oli yli 320 000 vahvistettua tapausta.
”Täällä kaikki alkoi. Tai loppui riippuen siitä, mistä näkökulmasta tarkastelet asiaa”, kertoo kansanterveystarkastaja Yorvis Ascarnio. Hänen alueellaan Sifontesin kunnassa malariasta on tullut endeeminen.
Mitä tarkoittaa endeeminen?
Endeemisellä viitataan jollekin alueelle ominaiseen tautiin tai tautiin joka esiintyy tietyllä alueella jatkuvasti.
”Kun talouskriisi iski Venezuelaan, se iski myös Sifontesin asukkaisiin. Aluksi se näkyi lääkevarastoissamme”, Ascarnio kertoo.
”Meidän täytyi valita, kenelle annoimme harvat lääkkeemme, joten pystyimme lääkitsemään vain vakavia tapauksia. Sama tilanne oli myös muilla klinikoilla. Olen työskennellyt tällä alueella viimeiset 12 vuotta ja olen nähnyt hyviä ja huonoja aikoja, mutta tämä on meille erittäin haastava ajanjakso.”
Lääkärit Ilman Rajoja parantaa malarian diagnostiikkaa ja hoitoa
Vuonna 2016 Lääkärit Ilman Rajoja aloitti yhteistyön Bolivarin osavaltion kanssa tukeakseen kansallista malariaohjelmaa yhdessä terveysministeriön kanssa. Siitä lähtien olemme tukeneet testauspaikkoja Bolivarissa ja avustaneet malariahoidon järjestämisessä potilaille.
”Bolivarissa myös myrkytämme taloja ja jaamme hyttysverkkoja väestölle vähentääksemme sairastumisen riskiä”, Lääkärit Ilman Rajoja terveysneuvoja Josué Nonato selittää.
”Työni terveysneuvojana on kertoa ihmisille, miten tunnistaa malarian oireet ja mitä tehdä, kun he alkavat tuntea olonsa sairaaksi. Näin voidaan ehkäistä sitä, että sairaus ehtii muuttua liian vakavaksi ennen hoitoon hakeutumista.”
Vuonna 2019 Lääkärit Ilman Rajoja jakoi tietoa malariasta yli 55 000 ihmiselle alueella. Hoidimme myös yli 85 000 malariapotilasta, jaoimme yli 65 000 hyttysverkkoa, sumutimme yli 530 asuntoa ja autoimme yli 250 000 ihmisen malariatestauksessa.
Sittemmin malariatapaukset ovat vähentyneet 40 prosentilla Sifontesin kunnassa. Jotta torjumme malariaa mahdollisimman tehokkaasti, strategiamme on ollut päästä mahdollisimman lähelle niitä ihmisiä, joilla on suurin riski sairastua malariaan.
Tämän vuoksi suurin osa testaus- ja hoitopaikoista, joita hallinnoimme yhdessä kansallisen malariaohjelman kanssa, sijaitsee kaivoksissa.
”Kun aloitimme, jopa 200 ihmistä jonotti päästäkseen malariatestiin tai -hoitoon. ”
”Kun aloitimme, jopa 200 ihmistä jonotti päästäkseen malariatestiin tai -hoitoon. Tilanne on hieman rauhoittunut siitä”, kertoo Monserrat Barrios, Lääkärit Ilman Rajoja bioanalyytikko, jonka vastuulla on kouluttaa uusia mikroskooppiteknikoita työskentelemään testauspaikoilla.
Terveysjärjestelmän kriisin vaikutukset tuntuvat kauas
Sifontes ei ole ainoa paikka Venezuelassa, jossa on terveystarpeita. Venezuelan taloudellinen kriisi on vaikuttanut terveysjärjestelmään laajasti ja sen vaikutukset tuntuvat kaikkialla.
Lääkärit Ilman Rajoja yrittää vastata kaikista pakottavimpiin tarpeisiin Venezuelan eri osavaltioissa. Bolivarissa alamme pian tukea yhtä Tumeremon kaupungin aluesairaaloista, joka tällä hetkellä on hädin tuskin toiminnassa.
Yhdellä sairaalan hylätyistä käytävistä kuuluu vastasyntyneen vauvan parkaisu. Alicia Jimenez, alkuperäiskansaan kuuluva nainen Bolivarista, on juuri synnyttänyt kymmenennen lapsensa. Häntä auttoi yksi harvoista kätilöistä, joita sairaalassa on vielä jäljellä.
Hänen täytyi matkustaa veneellä ja autolla päästäkseen sairaalaan, mutta hän sanoo, että matkan vaikeuksista ja rakennuksen kunnosta huolimatta, hän on onnellinen voidessaan toivottaa uuden perheenjäsenen maailmaan.
