Yli kolme vuotta jatkunut aseellinen väkivalta Luoteis- ja Lounais-Kamerunin englanninkielisillä alueilla on johtanut humanitaariseen kriisiin, joka on romahduttanut terveyspalvelut samaan aikaan kun niiden tarve kasvaa räjähdysmäisesti. Lääkärit Ilman Rajoja on yksi harvoista humanitaarisista järjestöistä, jotka tarjoavat vielä terveydenhuoltoa ihmisille näillä alueilla.
On varhainen maaliskuinen aamu ja Saint Mary Soledadin sairaalalle johtava polku on vielä hiljainen Bamendassa, Luoteis-Kamerunin pääkaupungissa. Sisäänkäynnillä muutama myyjä odottaa puusta tehtyjen myyntikojujensa takana kärsivällisesti ensimmäisiä asiakkaitaan. Aurinko paistaa jo korkealta ja kaikki vaikuttaa hiljaiselta ja rauhalliselta.
On vaikea uskoa, että vain päiviä aiemmin laukaukset kaikuivat tunteja tällä alueella.
Potilaiden tarinoita
Hiljaisen kujan jyrkkänä vastakohtana pienen sairaalan sisällä on kiireistä. Sairaala on tänään täynnä tavalliseen tapaan. Jokaisella vuoteella on potilas ja odotushuone on täynnä.
Loveline makaa sängyllä äitiysosastolla. Hän saapui varhain tänä aamuna synnyttämään.
“Asun yhdellä kaikista vaarallisimmista naapurustoista Bamendassa. Paikallinen klinikkamme ei ole enää auki”, hän kertoo.
”Kun tunsin supistuksien alkavan viime yönä, olin hyvin huolissani. Varsinkin kun Bamendassa on maanantaisin voimassa ulkonaliikkumiskielto, joten en tiennyt mitä tehdä.”
Lovelinen oli tärkeää päästä sairaalaan synnyttämään, sillä hänellä on sirppisoluanemia. Sirppisoluanemia on sairaus, joka lisää kuoleman riskiä synnytyksen aikana.
“Soitin Lääkärit Ilman Rajoja -ambulanssin, koska tiesin, että he ovat ainoita, jotka pystyvät liikkumaan karanteenin aikana. Onneksi auto saapui nopeasti. Tyttäreni syntyi hädin tuskin tunti sen jälkeen, kun olin soittanut heille. Ilman ambulanssia, olisimme saattaneet molemmat kuolla.”
Kolme päivää aiemmin Paul tuotiin Saint Mary Soledadin sairaalaan. Aseistetut miehet olivat hyökänneet nuoren maanviljelijän kimppuun, kiduttaneet häntä ja ampuneet häntä useita kertoja ensin syytettyään häntä heidän vihollisensa tukemisesta. Paul selvisi vammoistaan ja ohikulkija vei hänet sairaalaan. Mutta julkisessa sairaalassa ei pystytty auttamaan häntä, joten hänet siirrettiin Lääkärit Ilman Rajoja -sairaalaan.
“Paul saapui tänne viisi luotia kehossaan: yksi kummassakin kämmenessä, kaksi kädessä ja yksi reidessä. Saapumisensa jälkeen kirurgimme leikkasimme hänet kahdesti ja hänen tilansa on nyt vakaa. Hänen vasen kätensä oli hyvin huonossa kunnossa, mutta onnistuimme pelastamaan sen.” lääkäri Jifon Edwin Fonyuy kertoo.
Ornella, 27-vuotias yliopisto-opiskelija loukkaantui moottoripyörätaksionnettomuudessa viime marraskuussa. Työntekijämme yrittivät pelastaa hänen jalkansa yli kolmen kuukauden ajan, mutta lopulta se täytyi amputoida.
“En yleensä koskaan käytä moottoripyörätakseja, mutta tarvitsin hehkulamppuja voidakseni opiskella ja minua pelotti kävellä sinä iltana, koska naapurustossani oli ollut monta hyökkäystä”, hän muistelee.
”Matkalla auto törmäsi taksiini täydessä vauhdissa. Auton kuljettaja vei minut lähimmälle klinikalle, mutta se ei ollut auki. Menimme alueelliseen sairaalaan, mutta siellä ei ollut ortopedia. Sen sijaan he soittivat Lääkärit Ilman Rajoja -ambulanssin tuomaan minut tänne.”
Sinä aikana, kun Ornella oli sairaalassa, kirurgimme tekivät useamman leikkauksen yrittäen pelastaa hänen jalkansa.
”Valitettavasti onnettomuuden aiheuttama vamma oli liian vakava, eikä meillä ollut vaihtoehtoja; meidän oli pakko amputoida. Tämä on aina valtavan vaikea päätös ottaen huomioon, mitä sosiaalisia vaikutuksia sillä on”, Fonyuy kertoo.
“Täällä tehtiin kaikki, mitä pystyttiin”, Ornella sanoi.
”Amputaation jälkeen kaikki ovat tukeneet minua paljon – eivät pelkästään psykologit. Lähden sairaalasta parin päivän kuluttua ja toivon voivani rakentaa tulevaisuuteni uudestaan.”
Felix, 23, elää myös loppuelämänsä vamman kanssa. Kolme viikkoa sitten Felixin ja hänen perheensä kimppuun hyökättiin kylässä, jossa he olivat nukkumassa. He olivat jo aiemmin paenneet kodistaan taisteluita. Hänen perheensä onnistui pakenemaan, mutta Felix jäi kiinni. Hyökkääjät painoivat hänet maahan ja leikkasivat hänen vasemman kätensä pois veitsellä ja jättivät maahan tajuttomana.
“Makasin maassa verta vuotaen kaksi tuntia ennen kuin siskoni uskalsi tulla hakemaan minua”, hän kertoo.
”Piileskelimme metsässä kaksi viikkoa. Minua hoidettiin perinteisillä hoidoilla, mutta käteni tulehtui. Päätimme lopulta poistua erämaasta ja mennä terveyskeskukseen. Siellä he eivät pystyneet auttamaan minua, he vain laittoivat laastarin haavan päälle. Tulehdus paheni. Sen vuoksi tulimme Bamendaan. Matkallamme tänne joku kertoi meille, että lääkärit Saint Mary Soledadissa pystyisivät auttamaan minua.”
Kun Felix saapui, hän oli hyvin huonossa kunnossa ja hänen täytyi olla hoidossa kuusi päivää, jotta lääkärit pystyivät hoitamaan tulehduksen. Hän sai myös henkistä tukea. Tänään hän on palannut tarkastuskäynnille sairaalaan ensimmäisen kerran.
“Felix on vaikuttava”, Fonyuy sanoo.
“Hänen haavansa paranee hyvin, eikä tulehduksesta ole enää jälkeäkään.”
”Virukset, luodit ja tulehdukset eivät välitä, millä puolella kriisiä olet – emme mekään”
Yli kolmen vuoden ajan aseistettu väkivalta valtion joukkojen ja muiden aseellisten ryhmittymien välillä on ollut päivittäistä todellisuutta Luoteis- ja Lounais-Kamerunissa. Sillä on ollut dramaattisia seurauksia sadoille tuhansille ihmisille.
Väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet, eivätkä siviilit ole säästyneet aseellisilta ratsioilta, hyökkäyksiltä, kidnappauksilta, kidutukselta tai seksuaaliselta väkivallalta.
YK:n viimeisimpien tilastojen mukaan lähes 680 000 ihmistä on paennut väkivalta Luoteis- ja Lounais-Kamerunissa ja 59 000 ihmistä on paennut naapurimaahan Nigeriaan. Kriisin fyysisten ja psykologisten seurauksien vuoksi yli kaksi miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Siitä huolimatta monilla on vaikeuksia saada terveydenhuoltoa.
“Jatkuvat väkivaltaisuudet ja liikkumisrajoitukset tarkoittavat, että suurin osa terveyskeskuksista on tyhjillään, eivätkä pysty toimimaan normaalisti”, kertoo Shahbaz Khan, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön projektikoordinaattori Luoteis-Kamerunissa.
Saint Mary Soledadin sairaalassa jokaisen potilaan tarina korostaa vaikeaa tilannetta alueella ja välitöntä tarvetta lisätä pääsyä terveydenhuoltoon alueella.
“Monille tämän kriisin välittömistä tai välillisistä uhreista Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön läsnäolo on elintärkeää”, Khan sanoo.
“Tällä alueella, kuten monilla muillakin ympäri maailmaa, olemme yksi aivan liian harvoista humanitaarisista järjestöistä, jotka tarjoavat terveydenhuoltoa. Alueella, jossa tapahtuu säännöllisiä hyökkäyksiä avustustyöntekijöitä kohtaan, avun tarjoaminen on haastavaa, mutta ihmiset tietävät, että hoidamme potilaitamme riippumatta heidän taustastaan. Olemme täällä ainoastaan vastaamassa kiireisiin terveysongelmiin. Virukset, luodit ja tulehdukset eivät välitä, millä puolella kriisiä olet – emme mekään.”
Pari viikkoa myöhemmin koronapandemia saavutti Luoteis-Kamerunin lisäten yhden terveyskriisin jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseen. Vaikka aloitimme välittömästi koronavasteen, muu elämää pelastava sairaanhoito jatkuu keskeytyksettä Saint Mary Soledadin sairaalassa.
Väkivaltaisuudet jatkuvat ja niitä pakenevat ihmiset jatkavat pakoaan. Tilanne on entistäkin epätoivoisempi ihmisille, jotka jo maksavat korkean hinnan yhdestä laiminlyödyimmistä humanitaarisista kriiseistä koko maailmassa.
Osa nimistä on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi. Haastattelut tehtiin maaliskuussa, kun Luoteis-Kamerunissa ei ollut vielä yhtään varmistettua COVID-19-tartuntaa. Tämän vuoksi ihmisillä ei ole kuvissa hengityssuojaimia.
Lääkärit Ilman Rajoja Luoteis- ja Lounais-Kamerunissa
Olemme tarjonneet vuodesta 2018 sairaanhoitoa ja psykologista tukea yhteisöille, jotka kärsivät väkivaltaisuuksista Luoteis- ja Lounais-Kamerunissa. Tarjoamme paenneille ja paikallisille yhteisöille perusterveydenhuoltoa, lasten sairaanhoitoa, traumakirurgiaa, kiireistä äitiyshoitoa, palovammojen hoitoa, seksuaalista väkivaltaa kokeneiden hoitoa, psykologista tukea ja lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluita. Järjestämme myös ambulanssikuljetuksia ja vastaamme epidemioihin.
Yhteisöperustainen terveydenhoito: koulutamme ja tuemme molemmilla alueilla terveydenhuollon työntekijöitä auttamaan paenneita ihmisiä aliravitsemuksen havaitsemisessa ja yleisimpien sairauksen hoidossa kuten malarian, ripulin ja hengitystieinfektioiden hoitoa erityisesti lapsilla.
Välitysjärjestelmä: Molemmilla alueilla autamme potilaiden siirrossa yhteisöistä terveyskeskuksiin ja sairaalaan vuorokauden ympäri toimivien ambulanssipalveluidemme avulla.
Tuemme terveyskeskuksia: Tuemme kolmeakymmentä sairaalaa ja terveyskeskusta useassa paikassa näillä kahdella alueella. Tukemme keskittyy hätätapauksiin, erityisesti lapsiin, raskaana oleviin naisiin ja väkivallan uhreihin. Psykologisen tuen työntekijämme antavat myös psykologista apua joissain terveyskeskuksissa.
