Patentit vaikuttavat lääkkeiden korkeisiin hintoihin, eikä matalan ja keskitulotason mailla ole aina mahdollisuutta ostaa kansalaistensa tarvitsemaansa hoitoa.
Viime aikoina on keskusteltu paljon rokotteiden ja lääkkeiden saatavuudesta. Matalan tulotason maiden lisäksi myös keskitulon maat kamppailevat terveysbudjettinsa kanssa.
“Vaikka nämä valtiot ovat paremmassa asemassa moniin Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioihin nähden, niin esimerkiksi Keski-Aasian maissa on paljon tuberkuloosia sairastavaa väestöä. Jos valtioiden on ostettava lääkkeitä ja hoitoa länsimaisilta yrityksiltä, niiden terveysbudjetti ei kata kallista hoitoa”, kertoo Pieter-Jan van Eggermont, joka työskentelee humanitaarisena neuvonantajana Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön Ruotsin toimistossa.
Van Eggermontin mukaan on erityisen tärkeää, että valtiot voisivat hyödyntää halvempia rinnakkaislääkkeitä.
”Rinnakkaislääke on lääke, joka on kehitetty ja tuotu markkinoille alkuperäislääkkeen patenttisuojan umpeuduttua. Juuri rinnakkaislääkkeiden tuotanto on osoittautunut tehokkaimmaksi tavaksi laskea lääkkeiden hintoja ja se on ollut yksi tekijä, joka on helpottanut matalan tulotason maiden mahdollisuuksia hankkia lääkkeitä”, Eggermont avaa.
Esimerkiksi Intian kansallisen lääketeollisuuden kapasiteetti on valtava. Intiassa valmistetaan suurin osa maailman rinnakkaislääkkeistä. Intiaa onkin kutsuttu köyhien apteekiksi.
“Tällä hetkellä suurilla lääkeyhtiöillä on kontrolli hintoihin. Yhtiöt saattavat myöntää joillekin valtioille lisenssin, joka mahdollistaa tietyn lääkkeen valmistuksen. Kuitenkin tehokkaimmin lääkkeiden hinnat laskevat, jos uusia tuottajia päästetään markkinoille.”
Monella matalan ja keskitulotason valtiolla olisi pitkällä tähtäimellä tuotantokapasiteettia valmistaa rokotteita, jos ne saisivat tarvittavaa teknologiaa, tietotaitoa – ja oikeuden valmistukseen.
Van Eggermont toteaa, että hinta ei ole aina suurin ongelma. Esimerkiksi koronavirusrokotteen kohdalla pääasiallinen este on hinnan sijaan tuotantokapasiteetin puute. Monella matalan ja keskitulotason valtiolla saattaisi pitkällä tähtäimellä olla tuotantokapasiteettia valmistaa rokotteita, jos ne saisivat tarvittavaa teknologiaa, tietotaitoa – ja oikeuden valmistukseen. Intian lisäksi tällaisia maita ovat esimerkiksi Nigeria, Kenia, Indonesia, Senegal ja Vietnam.
Valtiot, joilla on tuotantokapasiteettia ja vakiintunut biolääketieteellinen teollisuus, voisivat tuottaa itse lääkeittä ja rokotteita, jos ne pääsisivät käsiksi rokotetuotantoon vaadittavaan teknologiaan ja tietotaitoon. Käytännössä tämä onnistuisi esimerkiksi myöntämällä vapaaehtoisesti uusia lisenssejä ja hyödyntämällä patenttilainsäädännön poikkeustapauksissa mahdollistamia joustoja. Tuotannosta olisi mahdollisesti valtava hyöty kyseisille valtioille sen sijaan, että ne ovat riippuvaisia lääkkeiden maahantuonnista tai kansainvälisestä avusta.
Pienillä muutoksilla saadaan patenttien elinikää jatkettua lähes loputtomiin
Lääkepatentteihin yleisesti liittyy eräs ongelmallinen piirre, josta käytetään termiä evergreening. Sillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa lääkettä muutetaan vain hieman, jotta sille saadaan uusi patentti.
“Tällä tavalla patenttia voidaan jatkaa lähes loputtomasti”, van Eggermont toteaa.
Uuden patentin voi saada esimerkiksi niin, että vanha lääke muokataan kahden annoksen sijaan annosteltavaksi kolmessa annoksessa tai että tablettimuotoista lääkettä aletaan valmistaa nestemäisenä.
Välillä lääkkeen muokkauksesta voi olla myös hyötyä. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maaseudulla rokotteita saatetaan joutua hakemaan kolmen tunnin kävelymatkan päästä. Edestakaiseen matkaan saattaa mennä lähes kokonainen päivä. Joskus rokotteet vaativat kolme erikseen annettavaa annosta.
“Tällaisissa tapauksissa olisi hyvä, että lääkettä muokattaisiin esimerkiksi yhdeksi annokseksi tai lämpöä kestävään muotoon”, van Eggermont sanoo.
Patentit mahdollistavat lääkeyhtiöille suuremman liikevoiton
Pieter-Jan Van Eggermontin mukaan lääketeollisuuden terapeuttiselta merkitykseltään suuret läpimurrot ovat vähentyneet viime vuosikymmenten aikana. Samaan aikaa patentteja on haettu merkittävästi enemmän. Tästä syystä lääkeyhtiöt ovat kasvaneet jättimäisiksi. Suuret yhtiöt ovat myös ostaneet pienempiä ja sulauttaneet niitä omaan toimintaansa.
Varakkaat maat ovat neuvotelleet patenttien käyttöä koskevista sopimuksista yhdessä lääkeyhtiöiden kanssa. Patenteilla on merkittävä rooli tässä, sillä ne mahdollistavat lääkkeiden kalliit hinnat eikä matalan ja keskitulon mailla ole aina mahdollisuutta ostaa tarvitsemiaan lääkkeitä ja rokotteita markkinahintaan. Sen sijaan ne ovat riippuvaisia kansainvälisen avun mekanismeista. Patentit ovat pohjimmiltaan markkinamekanismi voiton maksimoimiseksi, kun taas lääkkeiden perimmäinen tarkoitus ehkäistä ja parantaa sairauksia jää sivurooliin.
Tekijät: Karoliina Kakko, Artturi Siromaa, Vertti Kanerva
