Esimerkki Sierra Leonesta: pitkäaikainen haaste
Oli kuiva ja aurinkoinen päivä tammikuussa 2018. Jeneba Jalloh oli pakannut laukkunsa ja odotti jännittyneenä lentoa, joka veisi hänet Sierra Leonen pääkaupungista Freetownista Ghanaan. Hän oli saanut stipendin kaksivuotiseen sairaanhoitajien jatkokoulutukseen hoitoakatemiassamme.
Neljä vuotta aiemmin hän oli valmistunut sairaanhoitajaksi ja päässyt töihin julkiseen sairaalaan Kenemassa, mutta työstä ei maksettu palkkaa, mikä on valitettavan yleistä maassa.
Sierra Leone oli ehtinyt tuskin toipua 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina käydystä sisällissodasta ennen kuin ebola alkoi levitä maassa vuonna 2014 – samana vuonna kuin Jeneba Jalloh valmistui sairaanhoitajaksi. Kyseessä oli historian toistaiseksi suurin ebolaepidemia, joka iski pahiten Sierra Leonen lisäksi Guineaan ja Liberiaan.
“Epidemian alussa meillä ei ollut suojavarusteita. Minulla oli varmaan suojelusenkeli, kun en saanut tartuntaa, mutta läheisin opiskelukaverini kuoli vain neljä päivää sen jälkeen, kun oli saanut tartunnan potilaalta. On kauheaa, miten moni meistä, jotka yritimme auttaa ihmisiä selviämään, kuoli ebolaan”, Jalloh muistelee.
Yli kuusi prosenttia Sierra Leonen sairaanhoidossa työskentelevistä kuoli epidemian aikana. Maassa oli alun perinkin yhteensä vain noin 1 100 lääkäriä, sairaanhoitajaa ja kätilöä. Suomessa pelkästään lääkäreitä on 20-kertainen määrä.
Maassa on edelleen valtava pula pätevästä hoitohenkilökunnasta ja lisäksi monet työskentelevät palkatta, kuten Jalloh aiemmin. Tämä vaikuttaa maan terveystilanteeseen merkittävästi. Hoitoon pääsy on jatkuva haaste maan 8 miljoonalle asukkaalle.
Koulutuksen vaikutus leviää koko väestöön – kuin renkaat vedessä
Juuri lukemasi esimerkki Sierra Leonesta ei valitettavasti ole yksittäistapaus: koulutusmahdollisuuksien puute on haaste monissa kriisejä kokeneissa matalan tulotason maissa. Ja vaikka muodollinen kouluttautuminen onnistuisi, ei työssä tarvittavia riittäviä taitoja välttämättä kerry parhaalla mahdollisella tavalla.
Yleensä ajatus hätäapuorganisaatiosta on seuraava: operaatioita laitetaan pystyyn äkillisen kriisin sattuessa. Mielikuva ei ole väärä, mutta monessa maassa tarpeet ovat pitkäaikaisia.
Koulutus on aina ollut tärkeä osa työtämme, mutta työntekijämme tiesivät, että jatkuvuutta ei ole ollut riittävästi. Lääketieteellistä ja humanitaarista osaamista haluttiin jakaa järjestelmällisemmin, pitkäjännitteisemmin ja kestävämmin.
Tuumasta toimeen:
Vuonna 2017 perustimme hoitoakatemian, joka tarjoaa pitkäaikaista sairaanhoitaja- ja kätilökoulutusta sekä erityiskursseja infektiolääketieteen, anestesian, traumakirurgian ja antibioottiresistenssin aloilla.
Suurin osa akatemian opetuksesta on jatkokoulutusta maissa, joissa työskentelemme. Ensimmäinen sairaalamme, jossa jatkokoulutusohjelma käynnistyi, oli synnytys- ja lastensairaala Kenemassa, Sierra Leonessa. Ajan kuluessa akatemia on laajentunut moniksi uusiksi hankkeiksi esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa, Guineassa ja Etelä-Sudanissa. Ennen uusia panostuksia selvitetään aina perusteellisesti, millaiset taidot alalla on ennestään ja mitkä ovat suurimmat puutteet.
Tavoite: tehdä meistä tarpeettomia
Vuoden 2020 alussa koronavirus levisi maailmalla. Raja toisensa jälkeen suljettiin ja työntekijöiden lähettäminen maasta toiseen kävi koko ajan vaikeammaksi. Se oli jälleen yksi todiste paikallisen osaamisen ja paikallisen yhteistyön tärkeydestä.
Hoitoakatemian ajatuksena onkin, että kun toimintamaissamme on enemmän pätevää henkilökuntaa, koulutuksen saaneet voivat lopulta jatkaa työtä myös sen jälkeen, kun meidän projektimme ovat päättyneet.
Sadat ihmiset ovat kehittäneet lääketieteellistä osaamistaan akatemian ansiosta. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa kliiniset mentorit ovat päävastuussa jatkokoulutusohjelmista. He ohjaavat uusia työntekijöitä työssään ja auttavat heitä kehittymään sekä teoriaopetuksen että käytännön harjoitusten kautta.
Mentorit pyrkivät tekemään koulutuksesta mahdollisimman vuorovaikutteista. Opiskelijat pääsevät harjoittelemaan toimenpiteiden tekemistä nukeilla, ja opetuksessa voidaan hyödyntää myös lukulaitteita, joissa on pelejä ja ohjevideoita erilaisista lääketieteellisistä aiheista. Opiskelijat harjoittelevat myös potilaiden kanssa mentori tukenaan.
Entä vuonna 2018 Ghanaan jatkokoulutukseen lähtenyt Jeneba Jalloh? Hän suoritti koulutuksen ja palasi Sierra Leoneen, jossa hän työskentelee päivystyksessä vastaavana hoitajana.
Lue lisää
