Taistelut Israelin armeijan ja palestiinalaisten aseistettujen ryhmien, lähinnä Hamasin, välillä ovat jälleen syttyneet. Tilanne seuraa viikkoja jatkuneita jännitteitä miehitetyssä Itä-Jerusalemissa, jonka Israel on liittänyt itseensä laittomasti.
Aymen al Djaroucha on palestiinalainen, joka on asunut Gazassa 20 vuotta. Hän toimii tällä hetkellä projektikoordinaattorina Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä, ja kertoo jutussa äärimmäisestä väkivallasta eristetyllä erillisalueella.
Olen kokenut Israelin hyökkäyksiä myös vuosina 2008 ja 2014, mutta tämänhetkinen sotilasoperaatio on paljon kovempi ja kauhistuttavampi kuin mitään, mitä olemme aiemmin kokeneet.
Iskuja tulee jatkuvasti, yötä päivää ja tauotta. Kaikki on kohteena: tiet, talot, kerrostalot, kaikki. Gaza on pituudeltaan vain 40 kilometrin mittainen, joten kuulemme jatkuvasti räjähdyksiä riippumatta siitä, mihin pommit iskevät.
Pommituksen voimakkuus ja väkivallan taso ovat täysin ennennäkemättömiä. Ammukset tulevat kaikkialta: taivaalta lentokoneista, maan tasalta tankeista, laivoista Välimereltä. Elämme yötä päivää kauhun vallassa.
Aikaväli soittojen ja pommien välillä on jotain muutamasta minuutista tuntiin.
ASUIN vaimoni, äitini ja lasteni kanssa kerrostalossa Gazan kaupungissa, ja talomme vaurioitui ilmaiskussa perjantaina. Rakennuksen huoltomies sai puhelinsoiton israelilaisilta, jossa kerrottiin, että kaikki talon asukkaat tulisi evakuoida pommitusten tieltä. Yleisiin tietoihin perustuen tiedämme, että aikaväli soittojen ja pommien välillä on jotain muutamasta minuutista tuntiin. Juoksimme yhdessä alas kahdeksan kerrosta portaita alle minuutissa, ja yritin saada kaikki turvalliseen paikkaan mahdollisimman kauas talosta.
Muistan vaimoni todenneen, että hän ei halua nähdä hänen lapsuudenkotinsa tuhoutuvan, koska siihen liittyy niin monia hyviä muistoja. Heti sen jälkeen kuulin räjähdyksen ja näin tomun, kaikki oli tulessa. Rakennus on vaurioitunut ja monet asunnot ovat tuhoutuneet. En tiedä, mitä omasta asunnostamme on jäljellä tai voimmeko palata sinne enää asumaan.
SIITÄ lähtien perheeni on asunut anopillani, ja nukun itse toimistolla. Suurimman osan ajasta minä työskentelen. Tuntuu kuin eläisin painajaista.
Monet Gazan itäosissa asuvat ihmiset ovat paenneet kohti länttä, koska he pelkäävät Israelin hyökkäävän maata pitkin. He yrittävät löytää turvallista paikkaa Gazan suurimman sairaalan al-Shifan läheltä tai YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWA:n kouluista.
Potilaiden joukossa on niin naisia, miehiä kuin lapsiakin: kukaan ei ole säästynyt.
JÄRKYTYIN erityisesti Israelin toukokuun 15. ja 16. päivän välisenä yönä tekemästä hyökkäyksestä, joka tapahtui vain metrien päässä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön toimistosta. Hyökkäys aiheutti kymmeniä kuolemia. Miehet ja naiset kirkuivat läpi yön, se oli kammottavaa. Myös meidän klinikkamme tuhoutui osittain samana yönä Israelin pommituksessa.
Loukkaantuneilla on murtumia ja haavoja, jotka ovat aiheutuneet pommien ja ammusten sirpaleista. Tarpeita on nyt paljon, erityisesti leikkauksia ja tehohoitoa. Potilaiden joukossa on niin naisia, miehiä kuin lapsiakin: kukaan ei ole säästynyt.
TILANNE alkoi, kun palestiinalaisia perheitä suunniteltiin häädettävän kodeistaan Sheikh Jarrahin alueella Itä-Jerusalemissa, mikä johti yhteenottoihin al-Aqsan alueella. Elin toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun aikaa 2000-luvun alussa, mutta tämänhetkinen väkivalta ei ole lainkaan samassa mittasuhteessa. Aseita käytetään valtavasti: satoja raketteja lähetetään kohti Israelia, ja Gaza on pommitettu maan tasalle.
Tämä on gazalaisten elämää. Vain muutamassa vuodessa olemme eläneet useiden sotien läpi, emmekä tiedä, milloin tämä loppuu ja voimme palata normaaliin elämään.
Toukokuun 10.-18. päivän välillä Israelin ilmaiskuissa ja pommituksessa kuoli 213 ihmistä, mukaan lukien 61 lasta. Loukkaantuneita on yli 1400. Palestiinalaisten aseistettujen ryhmien ampumat raketit ja ohjukset ovat tappaneet Israelin puolella 12 ihmistä, mukaan lukien 2 lasta.
