Käärmeenpuremien aiheuttamiin myrkytyksiin kuolee neljäkymmentä kertaa enemmän ihmisiä kuin maamiinoihin. Useimmat pureman saaneet asuvat maaseudulla, mistä on usein pitkä matka hoitoon.
Kymmenvuotiasta Awien Maguoria viedään leikkaussaliin yhdeksättätoista kertaa. Hänen oikea kätensä on vaurioitunut niin pahasti, ettei sitä voi enää pelastaa, ja se roikkuu velttona kantositeessä. Mutta ainakin hänellä on vielä käsi ja mikä tärkeintä, hän on edelleen elossa.
Käärme puri Awienia kaksi kuukautta sitten hänen nukkuessaan. Kuten monet muut käärmeenpureman saaneet Saharan eteläpuolisessa Afrikassa hän ei saanut ajoissa lääkärin apua. Awien asuu Rumdongin kylässä Etelä-Sudanissa kaukana tiestä ja vielä kauempana sairaalasta.
Tällaisissa viljelijäyhteisöissä myrkytyksiä yritetään yleensä ensiksi hoitaa perinteisin keinoin. Awienin perhe kokeili monia keinoja: sammakko leikattiin kahtia ja laitettiin käärmeenpureman päälle, jotta myrkky imeytyisi siihen, Awien söi ensin raakaa munankeltuaista ja sitten yrtti- ja siemensekoitusta oksentaakseen myrkyn ulos.
Kun mikään ei auttanut, Awienin setä kantoi hänet selässään lähimpään sairaalaan. Heillä meni koko yö päästä Agokiin, missä Lääkäri ilman rajoja -järjestön pitämä seudun ainoa sairaala sijaitsee.
Työntekijämme Agokissa hoitavat vuosittain sadoittain ihmisiä, joita myrkyllinen käärme on purrut. Eniten potilaita tulee hoitoon sadekauden aikana, jolloin käärmeenpureman riski on huomattavasti suurempi. Käärmeet tulevat nousevaa sadevettä pakoon sisälle taloihin, missä noin puolet puremista tapahtuu.
Alitt, 50:
Olin töissä pellolla, kun käärme puri minua. En nähnyt sitä korkeassa ruohossa. Purema sattui kovasti. Leikkasin puremakohtaa partaterällä ja laitoin leikkauskohtaan kiven ajaakseni myrkyn ulos. Sen jälkeen minulle juotettiin jauhetuista siemenistä tehtyä juomaa, että oksentaisin myrkyn pois. Kokeilin myös juoda raakaa munankeltuaista. Lopulta päätimme, että minun pitäisi yrittää päästä sairaalaan. Tänne pääseminen kesti minulta viisi tuntia.
Pitkä päivämatka hoitoon
Kaikki pureman saaneet kohtaavat saman ongelman: mistä saa apua? Useimmat asuvat kaukana ja joutuvat kulkemaan kauas saadakseen apua. Sadekauden aikana, kun teitä ei välttämättä pysty käyttämään, matkasta tulee vieläkin pidempi ja sairaalaan pääseminen voi kestää päiviä.
Yli viisimiljoonaa ihmistä vuodessa saa käärmeenpureman ja heistä lähes satatuhatta kuolee puremaan. Kolmannes kuolemista tapahtuu Afrikassa. Jacob Chol Atem, klinikkamme vastaava Agokissa, kertoo:
– Jotkut tulevat sairaalaan liian myöhään ja toiset eivät ollenkaan. Siksi emme tiedä, miten paljon vahinkoa käärmeet todellisuudessa aiheuttavat alueella. Tiedämme kuitenkin, että ihmiset menettävät henkensä, koska eivät saa asianmukaista hoitoa.
Useimmissa tapauksissa käärmeenpuremasta johtuvaa myrkytystä on hoidettava vastalääkkeellä. Ne ovat kuitenkin kalliita eikä niitä ole saatavilla monissa paikoissa. Hoito voi maksaa satoja euroja potilasta kohden, mikä on useimmille enemmän kuin vuoden palkka, varsinkin maaseudulla, missä suurin osa potilaista asuu. Käärmeenpuremista kärsivät köyhät, ja lääkeyritykset keskittyvät mieluummin tuottavampiin lääkkeisiin.
Aguek Deng, 14, ja hänen äitinsä Achol Ngor:
Aguek nukkui lattialla moskiittoverkon alla, kun hän yhtäkkiä huusi. Minulla meni hetki tajuta, mitä oli tapahtunut, koska Aguekilla on puhevaikeus. Kun pääsimme sairaalaan, turvotus oli levinnyt olkapäähän ja hänet piti leikata.
Vastalääkkeen valmistus lopetettiin
Ennen käytimme Fav-Afrique-vastalääkettä, joka toimii vastalääkkeenä kymmenen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yleisimmän käärmeen puremiin. Valmistaja Sanofi-Pasteur päätti kuitenkin lopettaa valmistuksen, koska se ei ollut tarpeeksi tuottoisaa. Viimeinen käyttöpäivä oli kesäkuussa 2016. Koska vastaavaa lääkettä ei ollut, meidän piti keksiä vaihtoehtoja. Nyt Etelä-Sudanin sairaanhoitotiimi käyttää kahta uutta vastalääkettä. Atem kertoo:
– Ennen oli helpompaa, koska saatoimme käyttää samaa valmistetta, vaikka emme olleet täysin varmoja, minkä käärmeen puremasta oli kyse. Nyt hoito on monimutkaisempaa, ja lääke on valittava potilaan oireiden perusteella. Kokonaisuus toimii kuitenkin hyvin, ja olemme iloisia, että löysimme vaihtoehdon.
Arnal Lual, 13, ja hänen lankonsa Paulino Deng:
Arnal astui käärmeen päälle, kun hän leikki naapuritalon pihalla illalla. Kaksi naapuria kantoi hänet kotiin, ja me veimme hänet sotilaskasarmeille, mistä saimme autokyydin sairaalaan. Auto jäi matkalla jumiin mutaan puoleksitoista tunniksi. Arnal vuosi verta ja itki, ja jalka turposi. Sairaalaan pääseminen kesti yli kaksi tuntia.
Hoito jää saamatta
Uutinen on hyvä Agokissa oleville potilaillemme, mutta ratkaisu ei toimi pitkällä aikavälillä. Muiden kuin asiantuntijoiden on sitä paitsi vaikea valita kahden eri vastalääkkeen välillä pelkkien oireiden perusteella. Tehokasta vastalääkettä on oltava saatavilla kaikilla riskialueella olevilla klinikoilla, mutta korkea hinta aiheuttaa ongelmia. Kyseessä on noidankehä, jossa valtioilla ei ole varaa ostaa vastalääkettä sairaaloihin ja lääkeyritykset eivät halua valmistaa vastalääkkeitä, koska ostajia on liian vähän. Lopputuloksena on, etteivät potilaat saa tarvitsemiaan lääkkeitä.
Vaikka oikea lääke on saatavilla, hoito vaikeutuu, jos potilas ei pääse sairaalaan ajoissa. Hoidon viivästyminen voi johtaa niin sanottuun aitiopaineoireyhtymään, jossa myrkyn aiheuttama turvotus saa paineen nousemaan lähellä olevissa lihaksissa ja hermoissa niin, että verenkierto häiriintyy. Se taas aiheuttaa ruumiinosassa hapen- ja ravinnonpuutetta. Jos turvotusta ei hoideta ajoissa, lihakset ja hermot voivat vahingoittua pysyvästi.
Aitiopaineoireyhtymä vaatii leikkauksen. Vakavimmissa tapauksissa vamma voi levitä niin laajalle, että potilas menettää liikuntakykynsä. Pahimmassa tapauksessa raaja joudutaan amputoimaan. Arvioidaan, että vuosittain noin neljäsataatuhatta ihmistä saa käärmeenpuremista pysyviä vammoja.
Yhdeksäntoista leikkausta
Awien on nyt ollut sairaalassa kaksi kuukautta. Hänen tilansa oli tullessa kriittinen, ja hän sai kolme annosta vastalääkettä. Hän oli tiedoton viisi ensimmäistä päivää, mutta herättyään hän alkoi toipua. Häneltä on leikattu kuollutta kudosta pois monta kertaa, koska käsivarren lihakset olivat vahingoittuneet pysyvästi.
Yhdeksäntoista leikkausta voi kuulostaa paljolta, mutta Awienin perhe ei halunnut antaa amputoida kättä ja pyysi sairaanhoitohenkilökuntaa tekemään kaikkensa. Awien on onnekas, kun saa hoitoa. Lukemattomat muut jäävät ilman.
Nyandeng Goch, 60:
Heräsin vuohien mekastukseen keskiyön paikkeilla. Nousin katsomaan, miksi ne määkivät, ja kun avasin oven, käärme puri minua. En halunnut tappaa sitä, koska sanotaan, että esi-isien henget asuvat niissä. Jos tapan käärmeen, kuolen. Kaivoimme maahan kuopan, jossa pidin jalkaani kaksi tuntia. Sen sanotaan auttavan. Kahden tunnin kuluttua päätin lähteä sairaalaan. Kävelin kepin avulla. Lähdimme matkaan neljän maissa aamulla ja pääsimme perille auringon noustessa puoli seitsemän aikaan. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kävellä.
