Monet palestiinalaiset ovat joutuneet pakenemaan henkensä edestä useita kertoja, kun Israelin joukot ovat antaneet toistuvasti viime hetken siirtymiskäskyjä Gazassa.
Jatkuvat pommitukset, lähes täydellinen saarto ja siirtymiskäskyt pakottavat sadat tuhannet palestiinalaiset yhä pienemmille alueille Gazassa. Israelin joukkojen antamat siirtymiskäskyt ovat ennakoimattomia ja ihmiset joutuvat elämään jatkuvassa hälytystilassa.
Mielenterveystyön päällikkömme Abu Shawish kertoo, kuinka siirtymiskäskyt vaikuttavat gazalaisten mielenterveyteen.
“Se, että joutuu jättämään asuinpaikkansa, on itsessään menetys”, Shawish sanoo. “Aivan kuten työn, jonkin paikan tai rutiinin menettäminen.”
Siirtymiskäskyjen estetiikka on julmaa
Kun Shawishilta kysytään siirtymiskäskyistä, hän huomauttaa, että niiden julmuus ei liity vain käskyyn itsessään. Julmaa on myös se, miten käskyt on muotoiltu.
“Nämä eivät ole vain suoraviivaisia käskyjä, vaan psykologisia ansoja”, hän sanoo. “Israelin armeija ei vain käske ihmisiä lähtemään, vaan he myös käyttävät siinä palestiinalaisille tuttua symboliikkaa.”
Evakuointilehtisiin on painettu Koraanin säkeitä, joissa puhutaan ‘jumalallisesta rangaistuksesta’. Sosiaalisen median kautta jaetuissa varoituksissa käytetään klassista arabialaista runoutta, jossa puhutaan maanpaosta.
Kun äkillisistä ilmoituksista puuttuu selkeä ohje ja aikataulu, niistä tukee Shawishin mukaan pelkkiä epämääräisiä uhkauksia, jotka lähetetään miljoonille jo ennestään traumatisoituneille ihmisille.
Tapahtumia ei ehditä käsitellä ennen kuin seuraava siirtymiskäsky jo tulee
Suruun kuuluu viisi vaihetta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Niiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Persoonallisuus, aiemmat kokemukset, tukiverkot ja selviytymiskeinot vaikuttavat paljon. Toisella esimerkiksi kieltämisvaihe kestää tunnin ja toisella vuoden. Ihminen saattaa esimerkiksi kieltämisvaiheessa näyttää muiden silmissä vakaalta, vaikka mielessä olisi kaaos.
Juuri kun olet hyväksynyt tapahtuneen, tulee uusi evakuointimääräys.
mielenterveystyön päällikkö
“Käyt läpi miljoonia asioita päässäsi ja tapahtuneen käsittely voi tuntua kaoottiselta, mutta muut eivät huomaa sitä, koska reaktiosi ei näy ulospäin”, Shawish kuvailee. Osa voi käyttäytyä aggressiivisesti, toiset taas reagoivat vetäytymällä ja eristäytymällä muista ihmisistä.
Todellisuus on julma:
“Juuri kun olet hyväksynyt tapahtuneen, tulee uusi evakuointimääräys”, Shawish sanoo.
Ihmiset joutuvat siirtymään aina uudelleen. He haluavat vakautta, mutta siirtymiskäskyt tarkoittavat kaaosta, muutosta ja menetystä. Evakuointi tarkoittaa jälleen tyhjästä aloittamista silloinkin, kun olot, joista ihmiset pakotetaan lähtemään, ovat huonot.
Lapset ilmaisevat takaumia leikin kautta
Tilanteen aiheuttama ahdistus voi näkyä eri tavoin, kuten paniikkikohtauksina tai paniikkihäiriönä. Traumaperäisiä reaktioita kutsutaan traumaperäiseksi stressihäiriöksi (post-traumatic stress disorder, PTSD) tai akuutiksi stressireaktioksi, johon kuuluu esimerkiksi dissosiaatio-oireita.
“Eräs hoitaja kuvaili, että matkalla töihin tai sieltä kotiin, hän katsoo käsiään ja kysyy itseltään, onko hän oikeasti olemassa. Kerran eräs lapsi katsoi minuun ja sanoi: ‘Luulen, että olen kuollut, mutta jos kuulet minut, ehkä olen elossa’”, Shawish kertoo.
“Aivomme eivät tee eroa todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Vaikka tapahtuneen olisi osannut ennakoida, on se silti käsiteltävä. Kierre alkaa uudelleen aina, kun uusi siirtymiskäsky tulee.”
Luulen, että olen kuollut, mutta jos kuulet minut, ehkä olen elossa.
Akuuttiin stressireaktioon kuuluu kuvia tai yksityiskohtaisia muistoja aiemmista evakuointikäskyistä. Lapset ilmaisevat takaumia ainoalla osaamallaan tavalla: leikin kautta.
“Olemme nähneet, kuinka lapset leikkivät telttojen pystyttämistä. Leikissä evakuointi luodaan uudelleen”, Shawish kertoo.
Ihmiset syyttävät itseään jäämisestä, vaikka muitakaan turvallisia vaihtoehtoja ei ollut
Osa ihmisistä päättää jäädä siirtymiskäskyistä huolimatta. Shawishilta kysytään, miten he tulevat toimeen asian kanssa.
“Eräs hoitamani henkilö sai osuman perheensä talossa. Hän oli ainoa, joka selviytyi, ja myöhemmin myös hänet tapettiin”, Shawish kertoo. “Ihmiset syyttävät usein itseään: Miksi jäin? Miksi en lähtenyt?”
He jäivät, koska heillä ei ollut muitakaan turvallisia vaihtoehtoja. Silti mieli etsii selitystä ja luo valheellisen tunteen vastuusta.
“Eräs nainen vihasi veljeään, koska tämä ei ollut aavistanut Israelin joukkojen pommittavan hänen kotiaan tappaen hänen vanhempansa”, Shawish kuvailee.
Puhutaan selviytyjän syyllisyydestä. Jotkut miettivät, mikseivät kuolleet läheistensä kanssa.
Tukiverkko kaatuu, koska sinua tukevat ihmiset asuvat itse samoissa olosuhteissa.
mielenterveystyön päällikkö
Ahdistusta, masennusta ja negatiivisia tunteita ei ole aikaa käsitellä, kuten kuuluisi. Ajatukset ovat muissa asioissa: kuinka saada ruokaa, vettä, leipää. Shawishin mukaan tukiverkkojen puute vaikeuttaa asioita lisää:
“Ihmistä on vaikeaa saada kokemaan myönteisiä tunteita, vaikka kuinka yrittäisit. Tukiverkko kaatuu, koska sinua tukevat ihmiset asuvat itse samoissa olosuhteissa.”
