Euroopan mailla on oikeudellinen ja moraalinen velvollisuus pelastaa merihätään joutuneita ihmisiä Välimerellä. Silti EU-politiikka ja jäsenvaltioiden toimet rajoittavat pelastusalusten toimintaa ja kriminalisoivat kansalaisjärjestöjen työtä. Rajoitukset eivät estä siirtolaisia yrittämästä meren ylitystä. Ne tekevät matkasta ainoastaan vaarallisemman.
Välimeri on ollut yksi maailman vaarallisimmista siirtolaisten käyttämistä reiteistä yli vuosikymmenen ajan. Kaikilla meren ylitystä yrittävillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta tulla pelastetuksi ennen kuin on liian myöhäistä.
”Vuodesta 2015 lähtien Välimerellä on kuollut ja kadonnut yli 35 000 ihmistä. Tämä luku todennäköisesti aliarvioi tragedian todellista laajuutta”, kertoo humanitaaristen asioiden koordinaattori Leah Kenny, joka työskentelee Oyvon-pelastusaluksellamme.
Siirtolaiset kohtaavat yhä enemmän väkivaltaa merellä ja muuttoreiteillä. Myös pelastusaluksiin kohdistuu häirintää.
”Humanitaarisiin pelastusaluksiin kohdistu häirintää, uhkailua ja aseellisia hyökkäyksiä. Usein EU:n rahoittamien Libyan tai Tunisian rannikkovartiostojen toimesta. Tämä vaarantaa sekä pelastetut ihmiset että pelastusryhmät, ja on täysin tuomittavaa”, toteaa pelastus- ja etsintäoperaation edustaja Claire San Filippo.
Etsintä- ja pelastustoiminta Välimerellä on edelleen välttämätöntä
Olemme pelastaneet ihmisiä Välimerellä vuodesta 2015 lähtien. Vuosien aikana olemme toimineet yhdeksällä eri pelastusaluksella ja pelastaneet yli 94 000 ihmistä.
Elokuun lopussa pelastimme Oyvon-aluksellamme 18 hädässä ollutta ihmistä. 12 heistä oli alaikäisiä. Pelastetut vietiin Sisilian Trapaniin, jonka Italian viranomaiset ovat määrittäneet turvalliseksi paikaksi.
”Pelastamamme ihmiset, joista monet olivat lapsia, olivat lähteneet Libyasta yli 24 tuntia aiemmin. Kun pääsimme heidän luokseen, he olivat uupuneita. He ajelehtivat kansainvälisillä vesillä ja heiltä oli loppunut polttoaine”, Kenny kertoo.
EU:n rajoittava maahanmuuttopolitiikka vaarantaa ihmishenkiä
Euroopan maiden hallitusten on lopetettava maahanmuuton hallinnan jatkuva ulkoistaminen kolmansiin maihin. Tähän kuuluu myös kolmansien maiden rannikkovartiostojen varustaminen ja rahoittaminen, jotta ne pysäyttäisivät ihmisiä merellä ja pakottaisivat heidät takaisin.
”Joillekin pelastamistamme ihmisistä tämä ei ollut ensimmäinen yritys ylittää Välimeri”, Kenny kertoo.
EU:n rahoittama Libyan rannikkovartiosto oli pysäyttänyt heidät aiemmin ja palauttanut väkisin Libyaan. Libya ei ole turvallinen paikka. Tukemalla operaatioita, joissa ihmisiä palautetaan sinne väkisin, EU altistaa heidät vakaville ihmisoikeusloukkauksille. Tämä on räikeässä ristiriidassa palauttamiskiellon kanssa, johon EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet.
Työntekijämme ovat kuulleet lukemattomia kertoja pelastetuilta ihmisiltä, kuinka Libyaan väkisin palautetut siirtolaiset ovat joutuneet mielivaltaisten pidätysten, väkivallan ja kiristyksen kohteeksi.
Kaikki tämä on seurausta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kuolettavasta politiikasta. Ihmishenkien pelastamisen ei pitäisi olla kiistanalainen asia. Se on oikeudellinen, moraalinen ja inhimillinen velvollisuus, jota Eurooppa laiminlyö.
