Kariantti Kallio
Afrikassa on jalokivi, josta tarpeeksi moni ei vielä tiedä – maa nimeltä Burundi, joka on piilossa vihreiden sumuisten vuorten ja suuren Taganyika-järven välissä. Lentokoneesta ihailtuna näky on uskomaton.
Pelkästään tämä näky tekee Burundista vierailemisen arvoisen. Ilma on raikasta ja järveltä puhaltaa usein mukava tuulenvire. Maa on täynnä ystävällisiä ihmisiä, mielenkiintoista kulttuuria ja siistiä rumpumusiikkia.
Lisäksi Burundi pääsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa jalkapallon Afrikan mestaruuskilpailuihin.
Monet eivät myöskään tiedä, että tämä jalokivi ei ole täysin ilman säröjä. Vuonna 2015 jännitteet ja väkivaltaisuudet alkoivat lisääntyä, erityisesti suurimmassa kaupungissa Bujumburassa. Vaikka tilanne on rauhoittunut, poliittisia jännitteitä on edelleen.
Lääkärit Ilman Rajoja avasi traumasairaalan nimeltä L’Arche kesällä 2015 hoitaakseen väkivaltaisuuksien uhreja. L’Arche olisi seuraavan projektini päämäärä.
Nykyään ampumahaavat ja muut väkivallan aiheuttamat vammat ovat sairaalassamme onneksi vähemmistössä. Sen sijaan sairaalaamme virtaa liikenteessä ja kotona tapahtuneiden onnettomuuksien uhreja sekä palovammapotilaita. Vaikka väkivaltaisuudet ovat vähentyneet, on kaupungissa edelleen kysyntää maksutonta hoitoa tarjoavalle traumasairaalalle.
Burundissa on monella tapaa rauhallisempaa verrattuna aikaisempiin projekteihini Jemenissä ja Keski-Afrikan tasavallassa. En tiennyt, mitä odottaa.
Minut vietiin projektikoordinaattorin toimistolle, jossa henkilöstöpäällikön pöydän takana istui yllätyksekseni hyvä kongolainen ystäväni Jacques, johon tutustuin edellisellä työrupeamallani Keski-Afrikan tasavallassa. Miten onnellinen sattuma! Alku oli lupaava.
Ensimmäisen päivän ohjeistamisen jälkeen lähdin hyvin toimivaan traumasairaalaamme. Sairaalaa pyöritti erinomaisen pätevä ryhmä paikallisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä, joihin lukeutui sairaanhoitajia, kirurgeja, lääkäreitä, ortopedeja, anestesiologeja, psykologeja, fysioterapeutteja ja muita ammattilaisia.
Sairaalan leikkaussalissa päivät täyttyivät traumapotilaista, joiden tila vaihteli lievemmän ja vakavan välillä. Laitamme paljon ulkoisia kiinnityslaitteita erilaisiin murtumiin ja puhdistamme haavoja päivittäin. Tarvittaessa suoritamme myös sisäelinkirurgiaa sekä ihosiirteitä lukemattomille palovammapotilaille.
Tahti kiihtyy
Vastaanotimme sairaalaan yhdeksänvuotiaan pojan, joka oli jäänyt auton alle. Hänellä oli sisäinen verenvuoto. Minut kutsuttiin sairaalaan hätäleikkaukseen. Ennen anestesiaa poika oli jo shokissa, kärsi sydämen tiheälyöntisyydestä ja alhaisesta verenpaineesta. Vatsalaukussa oli yli 500 millilitraa verta. Kirurgi poisti lisäksi revenneen pernan.
Onneksi meillä oli pojalle verta varastoissamme. Teimme verensiirron leikkauksen aikana. Kun hänen tilansa alkoi vakiintua silmieni edessä, sain taas muistutuksen siitä, kuinka paljon pidänkään varsin tehokkaasti ja nopeasti vaikuttavasta kokoverestä, jota käytetään osassa projekteista – ja kuinka nopeita projektin kirurgit ovatkaan. Kaiken kaikkiaan olin vaikuttunut työryhmän osaamisen tasosta. Leikkauksen jälkeen siirsimme pojan teho-osastolle tarkkailtavaksi.
Poika toipui leikkauksesta onneksi hyvin. Vain kahden päivän jälkeen pystyimme siirtämään hänet vuodeosastolle jatkamaan toipumista. Hän tulisi tarvitsemaan rokotuksia tulevaisuudessa, koska pernan poisto huonontaa immuunivastetta. Poika kuitenkin selvisi, mikä on jo saavutus – tai suurikin sellainen.
Sitä voi muistella huonompina päivinä.
