Päivi Kovalainen
Päivi Kovalainen työskenteli Banguissa, Keski-Afrikan tasavallassa 6 kuukautta talvella 2019–2020 henkilöstöpäällikkönä. Lääkärit Ilman Rajoja työllistää sekä kansainvälisesti että paikallisesti palkattuja työntekijöitä, ja 91 % avustustyöntekijöistämme onkin paikallisesti palkattuja.
Vietin kuusi kuukautta Keski-Afrikan tasavallassa Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön henkilöstöpäällikkönä. Henkilöstöhallinnossa yhteistyö tiimien välillä korostuu. Koordinoin uusien työntekijöiden rekrytointia, perehdyttämistä, ja ihmisten liikkumista paikasta toiseen, joka konfliktiympäristössä ei ole mikään läpihuutojuttu.
Kaikkein tärkeimmäksi työksi itselleni nousi kuitenkin työntekijöiden ammatillinen kehittyminen. Kilpailu osaavimmista työntekijöistä on organisaatioiden välillä kovaa, ja tästäkin syystä heihin tulee panostaa.
Eräs nuori kollega jäi erityisesti mieleen. Hän oli aina iloinen ja proaktiivinen, erinomainen tiimityöntekijä. Hän oli orpo, joten hänen elämänsä lähtökohdat eivät olleet helpoimmat.
LÄÄKÄRIT Ilman Rajoja tarjoaa vuosittain laajan kurssivalikoiman työntekijöilleen, niin kansainvälisille kuin paikalta palkatuille kollegoille. Keski-Afrikassa priorisoimme paikallisten kollegojemme lähettämistä koulutuksiin ja työvaihtoon toisiin ohjelmamaihin. Suunnittelimme myös paljon paikallisia koulutuksia ja erilaisia työssä oppimisen tapoja.
TYÖSKENTELIN läheisesti logistiikkatiimin kanssa, ja eräs nuori kollega jäi erityisesti mieleen. Hän oli aina iloinen ja proaktiivinen, erinomainen tiimityöntekijä. Hän oli orpo, joten hänen elämänsä lähtökohdat eivät olleet helpoimmat. Hän oli aloittanut vartijana, ja hänen omistautumisensa työlleen oli pantu nopeasti merkille. Hän oli ylennyt ensin vartijoiden päälliköksi ja siitä logistiikkatiimiin. Nyt hän toimi kiinteistöjen huollon esihenkilönä.
Hän oli erityisen ylpeä työstään ja toimi muun muassa uusien työntekijöiden kouluttajana. Hän oli mielestäni yksi avainhenkilöistä, joka sai asiat rullaamaan ja kohotti yhteishenkeä omalla esimerkillään.
TOINEN työkaveri taloushallinnossa jaksoi aina auttaa minua lempeästi hymyillen. Hän oli työskennellyt meillä jo seitsemän vuotta aloittaen autonkuljettajana ja yleismiehenä sisällissodan melskeessä. Hän oli hakenut ja saanut meiltä opiskelustipendin, jonka avulla hän pääsi hakeutumaan koulutukseen Senegaliin.
Kun eräänä kuumana iltapäivänä kaikki stipendiin liittyvä paperityö oli vihdoin valmis ja lentoliput varattuna, hän huokaisi helpotuksesta. Hän kertoi minulle, kuinka merkittävä henkilökohtainen saavutus tuo opiskelumahdollisuus hänelle oli.
Hänen perheensä oli kokenut kovia sodan jaloissa ja hänellä oli paljon elätettäviä. Työ oli hänelle henkireikä ei vain perheen ruokkimisen kannalta, vaan hän koki saavansa työssä onnistumisesta henkilökohtaista tyydytystä.
Työssä yleneminen ja uudet haasteet antoivat hänelle toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tulevaisuus on jotain, mistä ihmiset Keski-Afrikassa eivät yleensä puhuneet. Elettiin päivä kerrallaan. Tuona iltapäivänä kuunnellessani työkaveriani tunsin työni erityisen merkitykselliseksi.
KORONAKEVÄÄNÄ osasin erityisesti arvostaa osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöämme. Kansainväliset lennot loppuivat kuin seinään, ja kaikki lomat ja koulutukset peruttiin. Kollegat jatkoivat sinnikkäästi työtään ja tekivät pitkää päivää. Kaikki ymmärsivät oman tärkeän roolinsa työn jatkuvuuden kannalta.
Henkilöstö on jokaisen organisaation arvokkain pääoma ja voimavara. Kun siihen panostaa, se kantaa myös kriisien yli ja antaa uskoa tulevaisuuteen.
Päivi Kovalainen työskenteli Banguissa, Keski-Afrikan tasavallassa 6 kuukautta talvella 2019–2020 henkilöstöpäällikkönä
