Siirry sisältöön
Osallistu Joulun toivelahja -keräykseen ja autat potilaita konfliktialueilla Lahjoita

Päivän mittaan malariaa sairastava poika alkoi availla silmiään – avustustyöntekijän päivä sudanilaisessa kenttäsairaalassa

Blogi
Aamuisin ja iltaisin tiimi näkee kaikki sairaalan potilaat päivystyksessä, osastolla ja äitiysosastolla. Kierrolla keskustellaan tarpeen mukaan potilaan hoidosta.

Mikko Lintu

Avustustyöntekijä, lääkäri Mikko Lintu on avustustyössä Sudanissa. Hän kertoo yhdestä työpäivästä pakolaisleirillä sijaitsevassa kenttäsairaalassa.

Aloitin työt täällä Sudanissa pakolaisleirillä helmikuussa. Heti ensimmäisenä päivänä oli paljon opittavaa. Maaliskuussa alkoi kuuma kausi, ja lämpötila nousi korkeimmillaan 45 asteeseen. Telttasairaalan sisällä on vielä hieman kuumempaa.

Päivä alkoi aamukierrolla. Teen potilastyötä yhdessä lääkärien, hoitajien ja tulkkien kanssa. Aamuisin ja iltaisin näemme kaikki sairaalamme potilaat päivystyksessä, osastolla ja äitiysosastolla. Kierrolla keskustellaan tarpeen mukaan potilaan hoidosta. Kierrolla on mukana potilaan hoidosta vastaava sairaanhoitaja, niin tieto siirtyy hoitajien ja lääkäreiden välillä. Työkielemme on englanti. Tulkit puhuvat englantia, arabiaa, tigrinjaa ja amharaa.

Kierron jälkeen menin päivystykseen. Kävin päivystykseen sijoitetun lääkärin kanssa läpi yön aikana päivystykseen saapuneet potilaat.

Yöllä sairaalaan oli saapunut tajuton 10-vuotias poika, joka oli aluksi kuumeillut kaksi päivää. Hän oli alkanut kouristella ja jäänyt tajuttomaksi. Malarianäyte oli positiivinen. Diagnoosimme oli aivomalaria. Suonensisäinen malarialääke oli jo aloitettu. Jatkoimme potilaan hoitoa päivystyksessä, koska aivomalaria on henkeä uhkaa tauti ja päivystyksessä meillä on parhaat resurssit seurata vaikeasti sairaita. Päivän mittaan poika alkoi availla silmiään ja vointi koheni.

Päivystyksessä päivään mahtui myös miehen käärmeenpurema, korkeasta verenpaineesta kärsivä vanhempi rouva, nuoren miehen osastohoitoa vaativa vaikea keuhkokuume, muutamia vammoja ja kolmen kuukauden ikäisen vauvan vaikea hengitysvajaus.

Kun saan päivystyksessä potilaan sellaiseen kuntoon, että hänet voidaan siirtää osastolle, kävelen usein potilaan ja saattajan kanssa osastolle. Siellä annan suullisen raportin osaston lääkärille ja sairaanhoitajalle. Tässä vaiheessa usein mietimme vielä yhdessä hoitosuunnitelmaa.

Kun päivystyksessä ei ole kiirettä, käyn osastolla. Aamukierron aikana olen miettinyt potilaat, jotka haluan tutkia tarkemmin esimerkiksi, jos diagnoosi on epäselvä. Käymme yhdessä osastonlääkärin kanssa tutkimassa nämä potilaat ja mietimme lisätutkimuksia, diagnoosia ja hoitoa.

Tutkimme yhdessä osaston lääkärin kanssa AIDS-vaiheessa olevan hiv-positiivisen potilaan. Nainen oli 26-vuotias, menettänyt rasva- ja lihaskudoksensa ja täysin vuodepotilaana. Työkulttuuriimme kuuluu yrittää hoitaa potilasta, vaikka ennustetta ei enää ole. Sudanissa hiv on harvinainen tauti. Pakolaisleirillä sitä esiintyy, ja meillä on jatkuvasti muutamia hiv-potilaita. Tauti aiheuttaa stigman kantajalleen, joten testeihin ja hoitoihin hakeudutaan usein liian myöhään.

Tuntuu pahalta. Aikaisemmin aloitettu hoito olisi pelastanut potilaan. 

Osastolla oli myös rytmihäiriöpotilas. Otimme yhdessä sydänfilmin osastonlääkärin kanssa. Eteisvärinä oli kääntynyt normaaliksi rytmiksi ja olimme tyytyväisiä. Kolmas potilas, jonka katsoimme yhdessä, oli saanut kivespussiin vaikean haavan kaksi päivää aikaisemmin. Haava oli paranemassa.

Työni on jatkuvaa tiimityötä. Tavoitteenani on saada työyhteisömme toimimaan entistä paremmin tiiminä ja olla itse osa tiimiä. Tärkeintä tiimityössä on luottamus. Erimaalaisten, eri kultturitaustaisten, eri sukupuolten ja eri ikäisten välillä luottamus saavutetaan arvostamalla toisen osaamista ja ammattitaitoa.

Oma tyylini on tehdä kysymyksiä. Kun kyselen ja keskustelen, saan rakennettua luottamusta. Samalla kehityn itsekin paremmaksi lääkäriksi ja opin miten ihmiset ajattelevat. Saatan kertoa, miten tämän asian tekisin Suomessa. Saatan myös kysyä vielä jatkokysymyksen niin, että toinen ehkä keksii vielä paremman ratkaisun.

Nuorten aikuisten ja lasten kuolemat ovat olleet minulle raskaita paikkoja lääkärinä Suomessa. Tässä kulttuurissa lastenkin kuolemiin suhtaudutaan eri tavalla, ja olen itsekin oppinut hyväksymään kuolemaa. Kun onnistumme pelastamaan ihmishengen, olemme iloisia. Jos taas käy huonosti, saatetaan sanoa ’inshallah’. Käytännössä tämä tarkoittaa meille työntekijöille, että yritimme parhaamme.

Sairaalamme lääkärit ja hoitajat ovat taitavia. Olen onnellinen, kun olen saanut tehdä työtä tässä tiimissä.

Sudan

Sudan

Lääkärit Ilman Rajoja alkoi työskennellä maassa ensimmäisen kerran vuonna 1979.

Blogi

  • Pelastettu vauva ja osaston täydeltä malariasta toipuvia lapsia

    Blogi
    Epidemiat
  • ”Yksi pahimmista kriiseistä vuosikymmeniin” – vetoamme avun kiireellisen laajentamisen puolesta Sudanissa

    Blogi
    Sodat ja konfliktit
  • Kahden rintaman välissä – puoliksi ukrainalainen, puoliksi palestiinalainen

    Blogi
    Sodat ja konfliktit
  • Sairaanhoitaja lähti parantamaan terveyspalveluiden saatavuutta Kolumbiaan ja oppi, mikä avustustyössä on parasta

    Blogi
    Sairaanhoito
  • Lääkärinä Haitissa: ”Kuvittele Helsinki, jossa Punavuori, Töölö ja Kallio ovat kaikki sodassa keskenään”

    Blogi
    Avustustyö
  • Haluan uskoa, että suomalaiset ovat valmiita auttamaan ihmisiä riippumatta siitä, missä tai keitä he ovat

    Blogi
    Vetoomukset ja kannanotot
  • Kunduzin uusi traumasairaala on lähes valmis ja takaa entistä monipuolisemman hoidon

    Blogi
    Avustustyö
  • Arkkitehti avustustyössä – suunnittelemassa synnytyssairaalaa

    Blogi
    Avustustyö
  • Lasten malariaa, nuoren miehen tuberkuloosi, käärmeen puremia – opittavaa on paljon

    Blogi
    Pakolaiset ja siirtolaiset
  • ”Vaikeinta avustustyössä on, kun tiedostaa, että ihmishenki olisi Suomessa voitu pelastaa”

    Blogi
    Avustustyö
  • Henkilöstöpäällikkönä Keski-Afrikan tasavallassa – paikallisten kollegojen merkitys korostui

    Blogi
    Avustustyö
  • Sota ei muutu koskaan: viattomat ja puolustuskyvyttömät kärsivät Jemenissä eniten, eikä sota näytä loppuvan

    Blogi
    Sodat ja konfliktit

Lasten malariaa, nuoren miehen tuberkuloosi, käärmeen puremia – opittavaa on paljon

Avustustyöntekijä, lääkäri Mikko Lintu on aloittanut työnsä pakolaisleirillä Sudanissa. Ensimmäisenä työpäivänään hän kohtasi vaikeasti sairaita potilaita ja sairauksia, joita oli aiemmin nähnyt vain oppikirjoissa. Lämpimät työkaverit ottivat heti osaksi työyhteisöä. Ajamme savannin halki pölyistä hiekkatietä. Matkan aikana näkyi lehmiä, vuohia, kameleita ja paimenia. Ohitamme kylän, jossa talot ovat pyöreitä saviseinäisiä kaislakatoilla. Matka asuinnoiltamme pakolaisleiriin kestää…