Lääkäri tutkii loukkaantunutta lasta.
© Agnes Varraine-Leca/MSF
Lapsi saa hoitoa Mokkan sairaalassa Jemenissä. Lapsi loukkaantui yhdessä kolmen muun perheenjäsenensä kanssa miinan räjähtäessä. Heistä kaksi oli kuolleita jo sairaalaan saapuessaan.

Vakavan paikan edessä Jemenissä: kranaatti-isku täytti sairaalan hetkessä

Päivä tuntui loputtoman pitkältä. Toimenpidelista oli jo aamusta ylikuormitettu.

Leikkasimme potilaita taukoamatta samalla, kun nimiä ilmestyi listalle lisää: tulehtuneita umpilisäkkeitä, ampumavammoja, auto-onnettomuuksien uhreja. Lopulta ilta-seitsemältä, kun kaikki toimenpiteet oli tehty, lähdimme kirurgi Jean-Paulin kanssa kotiin.

Huominen painoi jo raskaana mielissämme. Sairaalamme osastot olivat edelleen täynnä potilaita. Seuraavakin päivä tulisi olemaan kiireinen, mutta murehtisimme sitä huomenna. Olimme molemmat liian väsyneitä siihen nyt. Tällä hetkellä ainoa ajatus mielessäni oli päästä nukkumaan nopean illallisen jälkeen.

Heitin reppuni huoneeni lattialle ja olin jo suuntaamassa kohti keittiötä, kun lääkintäjohtajamme Karim ja kirurgi Jean-Paul olivat koputtamassa oveni takana.

Monipotilastilanne. Tilanne oli vakava. Saimme tiedon ainakin viidestä loukkaantuneesta, ja lisää oli tulossa. Nostin reppuni lattialta, täytin äkkiä vesipulloni, ja lähdimme kaikki välittömästi takaisin sairaalaan.

Onneksi suurin osa potilaista oli vakaita ja kohtalaisen hyvävointisia. Yksi ei.

KRANAATTI-ISKU oli tapahtunut paria tuntia aiemmin. Saapuessamme paikalle sairaalaan tulvi koko ajan lisää haavoittuneita. Paikallinen henkilökunta oli jo aloittanut potilasluokittelun. Onneksi suurin osa potilaista oli vakaita ja kohtalaisen hyvävointisia. Yksi ei.

Hän oli tavatessamme vielä hereillä ja vastaili yksinkertaisiin kysymyksiin asiallisesti. Nuoren miehen koko vasen yläraaja oli paketissa ja kylmä kosketukselle. Avasimme kirurgien kanssa varovasti kentällä tehtyjä sidoksia ja totesimme rajusti vuotavan verisuonivamman olkavaltimon alueella. Silmiemme edessä hän vaipui sokkiin, verenpaineen laskiessa samaa vauhtia hänen tajunnantasonsa kanssa.

Siirsimme hänet vauhdilla leikkaussaliin tiputtaen hänelle samalla suonensisäisiä nesteitä menetetyn veren tilalle, huutaen mennessämme verivalmistetilauksia laboratoriolle. Nopean anestesian aloituksen jälkeen aloitimme henkeä pelastavan leikkauksen.

KAIKKI miehen olkavarresta alaspäin oli pelkkää tuhoa ja hävitystä, repaleisia lihaksia, luuta, niveltä ja kuollutta kudosta, kranaatin sirpaleita kaikkialla. Ei ollut mitään keinoa pelastaa hänen kyynärvartta tai kättä. Kyse oli hengen pelastamisesta.

Toimenpide jatkui vielä tunteja. Kyynärvarren ja käden osalta tilanne oli lohduton, mutta hän eli, ja verenkierto olkavarren alueelle oli pelastettu. Lopulta toistuvien verensiirtojen ja lukuisten lääkeaineiden jälkeen lähdimme siirtämään häntä teho-osastolle jatkohoitoon.

YLLÄTYKSEKSENI tilanne leikkaussalin ulkopuolella oli jo ehtinyt rauhoittua. Työskennellessämme yhden kriittisen potilaan parissa, oli Karim yhdessä ensiavun henkilökunnan kanssa hoitanut yhteensä 13 hyökkäyksessä loukkaantunutta, joista suurin osa oli onneksi selvinnyt vain pienillä ja pinnallisilla vammoilla (ainakin fyysisesti).

Astuessani takaisin ensiavun puolelle en ollut tunnistaa paikkaa samaksi. Poissa olivat kiire, juoksentelu, huuto, potilaat, sidotut raajat ja veriset potilassängyt. Kuin kaikki kaaos ja hätä olisi lopulta poistunut yhtä nopeasti kuin se oli saapunutkin. Tullessani kaiken tämän keskelle imelän veren ja hien hajun kyllästämästä leikkaussalista, mieleni ei hetkeen pystynyt hyväksymään kokemaansa. Olin itse vielä jossain muualla, ajatukseni keskellä ihmisen hätää ja hengenvaaraa.

JOSKUS puoliltaöin nousimme Jean-Paulin kanssa autoon, joka vei meidät takaisin asunnollemme. Kaupunki ympärillämme oli vielä hereillä ja katsoessani ulos auton ikkunasta tuntui kuin mitään suuronnettomuutta ei olisi koskaan ollutkaan. Autot ja ihmiset liikkuivat tottuneesti pimeillä kaduilla. Avoinna olevien bensa-asemien, autokorjaamoiden ja kioskien valot häikäisivät pimeydessä.

Mieli oli rauhaton. Huominen oli jo lähellä, liian lähellä. Kaikkine uusine ja vanhoine vammoineen ja kipuineen. Uni tulisi huonosti, jos ollenkaan, tänä yönä. Toivotimme toisillemme mumisten hyvät yöt.

Kaaduin sänkyyni, valmiina tuijottamaan katossani olevaa tuuletinta aamuun asti, samalla kun eläisin läpi uudestaan ja uudestaan viimeset kuusi tuntia elämästäni. Nukahdin kuitenkin välittömästi ja nukuin sikeästi autuaan huoletonta unta aamuun asti.

HERÄSIN seuraavaan aamuun oudon levollisena. Vaikka sairaalamme jokainen osasto oli täynnä potilaita kaikkialla vallitsi kummallisen rauhallinen tunnelma. Kenties ihmiset muistivat vielä eilisiltaisen monipotilastilanteen ja tiesivät, että tilanne voisi aina olla huonompikin. Kierron jälkeen aloitimme leikkaukset normaaliin tapaan, mutta tänään vailla kiirettä.

Rauha rikkoontui nopeasti.

Sain hätäkutsun synnytyssaliin. Kiirehdin paikalle, jossa kätilö avusti pienen, liian pienen, vauvan hengitystä. Raskausmyrkytyksestä kärsivä äiti oli synnyttänyt ennenaikaisesti.

VAUVA oli hereillä, mutta veltto ja kieltäytyi hengittämästä. Jatkoin hänen ventiloimista maskilla ja stimuloimista samalla kun kätilö avasi suoniyhteyden hänelle. Verensokeri oli matala. Saatuaan suonensisäisen sokeri- ja nestetäytön hän alkoi hengittää, mutta pinnallisesti. Annoimme ennenaikaisuuden vuoksi myös kofeiinia.

Pikkuhiljaa hengitys vahvistui ja happisaturaatio alkoi pysyä normaalina hänen omalla hengityksellä. Otimme vauvan teho-osastolle jatkoseurantaan, jossa hänen tilansa jatkoi kohenemistaan. Seuraavana aamuna vauva oli riittävän hyvävointinen siirtyäkseen jatkohoitoon paikalliseen valtion sairaalaan vastasyntyneiden osastolle.

Olin lähes surullinen joutessani luopumaan hänestä, koska kaikkien sotavammojen ja hätätilanteiden keskellä oli ihana nähdä välähdys uudesta elämästä ja avustaa sitä alkuun. Tällä pienellä olennolla olisi kuitenkin edessään pitkällinen tie sopeutua tähän maailmaan ja elämään.

Elämässä sodan ja puutteen keskellä, se tuskin olisi hänen viimeinen taistelunsa henkiinjäämisestä. Niin kuin liian monella muullakin täällä.

Miettiikö yrityksesi miten auttaa?

Kerromme mielellämme lisää yrityslahjoituksesta. Jätäthän yhteystietosi, niin olemme sinuun pikaisesti yhteydessä.

Form 434731693 to be rendered here.
Hoitohenkilökuntaa on kokoontunut potilaan ympärille
Jemen
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

“Väärässä paikassa, väärään aikaan” – Jemenissä kärsii myös lapset ja nuoret

Lue Kariantin edellisestä blogista koskettava potilastarina nuoren pojan kohtalosta.
Lue lisää
© Agnes Varraine-Leca/MSF

Kirjeitä maailmalta

Toisiinsa nojailevat miehet näyttävät peace-merkkiä. Heillä on päässään moottoripyöräkypärät ja he seisovat mutaisella polulla keskellä peltoa.
Kuva Päivi Kovalaisesta

Päivi Kovalainen

Keski-Afrikan tasavalta

Henkilöstöpäällikkönä Keski-Afrikan tasavallassa – paikallisten kollegojen merkitys korostui

Lue lisää
Teini-ikäinen poika makaa sairaalasängyssä.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Sota ei muutu koskaan: viattomat ja puolustuskyvyttömät kärsivät Jemenissä eniten, eikä sota näytä loppuvan

Lue lisää
Lapsi makaa sairaalasängyssä.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Habibi: pienestä potilaasta tuli ystävä

Lue lisää
Hoitohenkilökuntaa on kokoontunut potilaan ympärille
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

“Väärässä paikassa, väärään aikaan” – Jemenissä kärsii myös lapset ja nuoret

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Mokkan sairaala on jäämässä pieneksi Jemenissä: “Oli aika avata toinen leikkauspöytä”

Lue lisää
Joukko ihmisiä istuvat maassa ympyrässä.
Kuva Janesta klinikan edessä.

Jane Karanja

Etiopia

Mitä yhteistä on imetyksellä ja koronaviruksella terveysneuvonnassa Etiopiassa?

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Halfway home: paluu Jemeniin pandemia-aikana

Lue lisää
Nigeria

Lääkärit Ilman Rajoja pelasti veljeni – ja nyt työskentelen ympäri maailmaa auttaakseni muita

Lue lisää
Anne Karjalainen

Anne Karjalainen

Pakistan

Perustamassa COVID-19-eristysosastoa Pakistanissa

Lue lisää
Anestesian- ja tehohoidon erikoislääkäri Kariantti kollegoidensa kanssa Burundissa.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Sydämeni palaa tänne

Lue lisää
Pirianna Laukkanen

Pirianna Laukkanen

Irak

Neuvola Mosulin raunioissa

Lue lisää
Myrskylyhty oikeassa yläkulmassa valaisee pimeää pihamaata.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Burundi by night

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Melkoinen ihme: ”Minua edelleen ihmetyttää, että potilas selvisi tästä”

Lue lisää
Autokolarin uhria tuodaan ambulanssilla sairaalaan
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Onnettomia loppuja: “Hän oli poissa ja meidän oli vain annettava hänen mennä”

Lue lisää
6-vuotias palovammapotilas sängyllä Burundissa
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Burundi

Onnellisia loppuja: pienet palovammapotilaat toipuvat

Lue lisää
Päivystyksessä Nablusin sairaalassa.
Julian Blom Mosulissa, Irakissa

Julian Blom

Irak

Ei pelkästään lääkäreitä: talous- ja henkilöstöpäällikön arkea Mosulissa

Lue lisää
Cookie Settings