Hoitohenkilökuntaa on kokoontunut potilaan ympärille
© Agnes Varraine-Leca/MSF
Kätilö ja anestesiologi tarkastavat potilaan kuntoa Mokkan telttasairaalassa.

“Väärässä paikassa, väärään aikaan” – Jemenissä kärsii myös lapset ja nuoret

Tulikuuma tuuli puhaltaa sairaalan pihalla liikutellen pölyä, hiekkaa ja roskia ympäriinsä kuin vanhoissa lännenelokuvissa. Hikoilen läpi vaatteideni seisoskellessani sairaalan pihalla.

Katselen sairaalaan portista saapuvia ambulansseja ja muita ajoneuvoja, jotka kuljettavat lähes jatkuvalla syötöllä uusia potilaita luoksemme: ampumavammoja, räjähdysvammoja, liikennevammoja, tulehtuneita umpilisäkkeitä, synnyttäviä äitejä ja sairaita lapsia.

Osastokierrot on tehty ja toiminta on jo alkanut leikkaussalissa yksinkertaisilla toimenpiteillä. Leikkauslista on pitkä, siitäkin huolimatta vaikka leikkasimme eilen yöhön asti.

Väsymyksen keskellä uppoudun hetkeksi ajatuksiini.

Yksi eilisistä potilaistamme oli 17-vuotias miehen alku. Paikallisella torilla oli räjähtänyt kranaatti, ja kyseinen nuori oli pahaksi onnekseen ollut vieressä. Väärässä paikassa, väärään aikaan.

Hänen tilansa oli vakaa, mutta räjähdys oli vienyt hänen vasemman jalkansa. Kirurgin tehtäväksi oli jäänyt enää puhdistaa haava kaikesta hiekasta, liasta ja kranaatin sirpaleista ja viimeistellä räjähdyksen aloittama amputaatio. Haava oli niin likainen ettei sitä voinut vielä turvallisesti sulkea, ja nuori tulisi tarvitsemaan vielä uusintatoimenpiteen, kenties useita.

Paikallisella torilla oli räjähtänyt kranaatti, ja kyseinen nuori oli pahaksi onnekseen ollut vieressä. Väärässä paikassa, väärään aikaan.

SYVÄSSÄ anestesiassa potilas makasi rauhallisen näköisenä ja autuaan tietämätön nykytilastaan ja tulevaisuudestaan. Valvoessani hänen vointiaan katselin samalla kirurgin työskentelyä ja kranaatin runtelemaa haavaa, repaleisia lihaksia, kuollutta kudosta, likaa, hiekkaa, terävää luun tynkää.

Mietin mitä kaikkea viheliäistä ihmiskunta onkaan onnistunut luomaan tuhotakseen toisensa. Laitteita, joiden tarkoitus ei ole välttämättä tappaa vaan jättää ihminen henkiin, mutta vain osittain, puolikkaana, vailla jalkaa tai kättä. Silpoa, repiä, pirstaloida uhrinsa ja varmistaa hänelle haamukivut vuosiksi eteenpäin.

Kaiken lisäksi, liian usein uhri, joka saa vastaanottaa tämän kaiken painajaisen loppuelämäkseen, on joku viaton ja nuori. Paikassa jossa proteesien saatavuus on varmasti vähintäänkin epävarmaa, saatoin vain kuvitella tämän nuoren miehen tulevaisuuden näissä olosuhteissa. Paras mitä pysyimme tarjoamaan hänelle, oli viimeistellä ja siistiä kranaatin aloittama ja puolitiehen jättämä työ ja aloittaa tehokas kipulääkitys, neuropaattisen ja haamukivun ehkäisemiseksi.

HAVAHDUIN katkerista ajatuksistani, kun minulle tultiin ilmoittamaan, että ensiavussa oli kuukauden ikäinen poikavauva kovissa vatsakivuissa. Hänen oikea nivunen oli pahasti turvonnut ja hän itki lohduttomasti.

Päätimme leikata hänet seuraavaksi. Vauva oli selvästi kuivunut, jonka vuoksi edes tipankin saaminen tälle pienelle olennolle osoittautui haastavaksi. Näissä olosuhteissa pienen vauvan nukuttaminen ja leikkaaminen on muutenkin monin tavoin haastavaa.

ONNEKSI Jean-Paul on erinomainen kirurgi. Hän on sitä katoavaa sukupolvea, joka osaa ja uskaltaa leikata lähes mitä vain ja missä vain. Yhdessä osaavan jemeniläisen kollegan kanssa he työskentelivät nopeasti mutta tarkasti. Samalla avustin manuaalisesti hänen hengitystään, jotta myös nukutusaika tälle pienelle ja herkälle ihmisen alulle pystyttiin minimoimaan.

Lopulta syyksi paljastui tulehtunut umpilisäke ja suuri vesikives. Vauva heräsi ilokseni nopeasti nukutuksesta ja alkoi itkeä tomerasti, joten pääsimme siirtämään hänet pian teho-osastolle seurantaan ja toipumaan myöhään illalla. Aamulla hän voi jo iloksemme paljon paremmin.

HAVAHDUN uudelleen. Olen takaisin sairaalan ulkopuolella. On aika palata töihin. Tumppaan savukkeen. Kaikki vaatteeni (farkut mukaan lukien) ovat hiestä märät ja hitsaantuneet kiinni ihooni. Se ei haittaa. Se on vain uusi, nykyinen olotilani.

Sisäänkäynnin ulkopuolen lattia on täynnä hiekkaa ja tuuli puhaltaa sitä koko ajan lisää kaikkialle. Koppakuoriainen mittailee uutta asumusta itselleen jonkun sandaaleista ja laiha kulkukissa etsiskelee toiveikkaana ruoantähteitä tyhjien pahvilaatikoiden seasta. Vaihdettuani ylleni kuivat leikkaussalin vaatteet, siirryn leikkausosaston puolelle, jossa minua tervehtii viileämpi tuulahdus ilmastoinnin ansiosta. Katson alati pitenevää leikkauslistaa ja hikoilen edelleen.

Jemen
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Mokkan sairaala on jäämässä pieneksi Jemenissä: “Oli aika avata toinen leikkauspöytä”

Lue Kariantin edellinen blogi sairaalan haasteista.
Lue lisää
© Agnes Varraine-Leca/MSF

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kirjeitä maailmalta

Äiti pitää sylissään vauvaa, joka nukkuu rauhallisesti.
Lääkärit Ilman Rajoja

Paula Kamppuri-Oporta

Mosambik

Pelastettu vauva ja osaston täydeltä malariasta toipuvia lapsia

Lue lisää
Neljä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön työntekijää keskustelevat telttasairaalassa. Heillä on valkoiset, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön logolla varustetut liivit.
Sudan

“Yksi pahimmista kriiseistä vuosikymmeniin” – kansainvälinen puheenjohtajamme vetoaa avun kiireellisen laajentamisen puolesta Sudanissa

Lue lisää
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön tunnuksella varustettuun liiviin pukeutunut mies sairaalan leikkaussalissa.
Lääkärit Ilman Rajoja

Khassan El-Kafarna

Ukraina

Kahden rintaman välissä – puoliksi ukrainalainen, puoliksi palestiinalainen

Lue lisää
Lääkärit Ilman Rajoja

Paula Kamppuri-Oporta

Kolumbia

Suomalainen sairaanhoitaja lähti parantamaan terveyspalveluiden saatavuutta Kolumbiaan ja oppi, mikä avustustyössä on parasta

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Haiti

Lääkärinä Haitissa: ”Kuvittele Helsinki, jossa Punavuori, Töölö ja Kallio ovat kaikki sodassa keskenään”

Lue lisää
Arkkitehti Erika Alatalo Kunduzin traumasairaalan rakennustyömaalla
Lääkärit Ilman Rajoja

Erika Alatalo

Afganistan

Kunduzin uusi traumasairaala on lähes valmis ja takaa entistä monipuolisemman hoidon

Lue lisää
Lääkärit Ilman Rajoja

Erika Alatalo

Nigeria

Arkkitehti avustustyössä – suunnittelemassa synnytyssairaalaa

Lue lisää
Sudanissa pakolaisleirillä sijaitsevan kenttäsairaalan työntekijöitä aamukierrolla.

Mikko Lintu

Sudan

Päivän mittaan malariaa sairastava poika alkoi availla silmiään – avustustyöntekijän päivä sudanilaisessa kenttäsairaalassa

Lue lisää

Mikko Lintu

Sudan

Lasten malariaa, nuoren miehen tuberkuloosi, käärmeen puremia – opittavaa on paljon

Lue lisää
Toisiinsa nojailevat miehet näyttävät peace-merkkiä. Heillä on päässään moottoripyöräkypärät ja he seisovat mutaisella polulla keskellä peltoa.
Kuva Päivi Kovalaisesta

Päivi Kovalainen

Keski-Afrikan tasavalta

Henkilöstöpäällikkönä Keski-Afrikan tasavallassa – paikallisten kollegojen merkitys korostui

Lue lisää
Teini-ikäinen poika makaa sairaalasängyssä.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Sota ei muutu koskaan: viattomat ja puolustuskyvyttömät kärsivät Jemenissä eniten, eikä sota näytä loppuvan

Lue lisää
Lapsi makaa sairaalasängyssä.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Habibi: pienestä potilaasta tuli ystävä

Lue lisää
Lääkäri tutkii loukkaantunutta lasta.
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Vakavan paikan edessä Jemenissä: kranaatti-isku täytti sairaalan hetkessä

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Mokkan sairaala on jäämässä pieneksi Jemenissä: “Oli aika avata toinen leikkauspöytä”

Lue lisää
Joukko ihmisiä istuvat maassa ympyrässä.
Kuva Janesta klinikan edessä.

Jane Karanja

Etiopia

Mitä yhteistä on imetyksellä ja koronaviruksella terveysneuvonnassa Etiopiassa?

Lue lisää
Kariantti Kallio Keski-Afrikan tasavallassa

Kariantti Kallio

Jemen

Halfway home: paluu Jemeniin pandemia-aikana

Lue lisää
Cookie Settings