Sodan säännöt – kansainvälinen humanitaarinen oikeus

Sodallakin on säännöt. Niiden tarkoitus on suojella siviilejä ja humanitaarista avustustyötä. Siitä huolimatta Lääkärit Ilman Rajoja todistaa työssään konfliktialueella, miten siviilit ja sairaalat joutuvat hyökkäysten kohteeksi.

Mitä sodan säännöt sitten tarkoittavat? Tässä muutamiin kysymyksiin vastauksia.

Keitä sodan säännöt suojelevat?

Sodan säännöt suojelevat ihmisiä, jotka eivät osallistu sotilaalliseen selkkaukseen.

Sotatoimet tulee kohdistaa vain sotilaskohteisiin ja siviilejä on suojeltava. Sodan oikeussäännöt kieltävät kaikki sodankäyntitavat ja -keinot, jotka eivät tee eroa siviilien ja sotilaiden tai siviili- ja sotilaskohteiden välillä, aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä ja liiallisia vammoja tai aiheuttavat vakavia tai pitkäaikaisia vahinkoja ympäristölle.

Tämän vuoksi esimerkiksi räjähtävät ammukset, kemialliset ja biologiset aseet, sokeuttavat laseraseet ja henkilömiinat on nykyään kielletty tai niiden käyttöä on rajoitettu erillisissä kansainvälisissä sopimuksissa.

Henkilöitä, jotka eivät osallistu sotilaalliseen selkkaukseen, tulee kunnioittaa, suojella ja kohdella inhimillisesti. Haavoittuneet ja sairaat, sekä siviilit että sotilaat, on kerättävä ja heistä on huolehdittava, ketään syrjimättä.

Naisia ja lapsia on kunnioitettava ja suojeltava seksuaaliselta väkivallalta.

Lapsille ja nuorille on taattava erityissuojelu. Lapsisotilaiden rekrytointi on kielletty. Erilleen joutuneet perheenjäsenet tulee yhdistää ja omaisilla on oikeus tietää kadonneiden läheistensä kohtalosta.

Sairaalat, vaikka niiden potilaina olisi haavoittuneita sotilaitakin, ovat suojelun piirissä, samoin kuin sairaanhoidollinen ja humanitaarinen avustustyö. Loukkaantuneet ja vahingoittuneet sotilaat lasketaan siviileiksi ja heille kuuluu silloin sama suojelu kuin muillekin siviileille.

Siviilejä ei myöskään saa käyttää ihmiskilpinä tai näännyttää heitä nälkään osana sotatoimia.

Keiden kuuluu noudattaa sodan oikeussääntöjä?

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus on kiinteä osa Geneven sopimuksia, jotka solmittiin 1949 ja joihin on tehty lisäpöytäkirjoja 1977 ja 2005. Suurin osa maailman valtioista on hyväksynyt Geneven sopimukset. Lisäksi sodan säännöt ovat osa kansainvälistä tapaoikeutta jo satojen vuosien takaa.

Sodan säännöt koskevat kaikkia konfliktin osapuolia. Vaikka ainoastaan valtiot voivat allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia, myös erilaisten aseellisten ryhmittymien ja muiden sodan osapuolien on kunnioitettava sodan sääntöjä.

Miten kansainvälinen humanitaarinen oikeus suojelee Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön toimintaa ja henkilökuntaa?

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus suojelee myös puolueettomia järjestöjä, jotka tarjoavat apua aseellisessa konfliktissa. Konfliktin osapuolien on annettava Lääkärit Ilman Rajoja ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) ja muiden puolueettomien humanitaaristen järjestöjen tehdä työtään.

Sodan säännöissä on suojeltu puolueettomien järjestöjen tunnukset. Punaisen Ristin tunnus on erikseen nimeltä mainiten suojeltu kansainvälisissä sopimuksissa. Konfliktin osapuolet eivät saa käyttää näitä tunnuksia esimerkiksi harhauttamistarkoituksessa.

Ilmoittamalla sairaaloiden koordinaatit ja merkitsemällä ne, teltat ja henkilökunnan vaatteet näkyvästi logoillaan järjestöt suojaavat omaa avustustyötään.

Miksi sairaaloita silti pommitetaan?

On totta, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta loukataan toistuvasti. Se harvemmin johtuu tiedon puutteesta, vaan siitä, ettei niistä välitetä.

Koska monet tämän päivän konfliktit ovat kaupunkialueilla tai muutoin ahtaasti asutuilla alueilla, jokaisessa iskussa tulee helposti siviiliuhreja. Siitä huolimatta sodan osapuolilla on vastuu erotella siviili- ja sotilaskohteet toisistaan.

Aseellisissa konflikteissa suojelun piirissä olevia rakennuksia kuten kouluja ja sairaaloita saatetaan käyttää sotatarkoituksiin juuri siksi, että on suojeltuja. Tämä voi olla syynä – tai tekosyynä – siihen, että sairaalaan isketään. Lääkärit Ilman Rajoja -sairaalaan ei saa tuoda aseita eikä järjestön autoissa saa kuljettaa aseita. Tällä pyritään suojaamaan avustustoimintaa sotilaalliselta toiminnalta.

Millaisia seurauksia sairaalaiskuista on?

Seuraukset iskuista sairaanhoidon tiloihin ovat katastrofaaliset. Ensinnäkin potilaat ja työntekijät voivat kuolla tai loukkaantua vakavasti, vakavasti sairaan potilaan paranemismahdollisuudet voivat oleellisesti vaarantua. Iskuissa menetetään itse tiloja, laitteita ja tarvikkeita, jolloin hoidon jatkaminen vaikeutuu entisestään ja saattaa aiheuttaa lisää kuolemia.

Usein sota- ja konfliktialueilla sairaanhoitoa on tarjolla hyvin rajallisesti ja jokainen isku näihin kohteisiin heikentää entisestään siviilien mahdollisuutta päästä hoitoon. Yleensä iskun vaikutus ei rajoitu vain sairaalaan vaan haavoittaa ihmisiä sen läheisyydessä, mikä lisää sairaanhoidon tarvetta.

Pitkäkestoiset vaikutukset ovat mittavat. Voi olla vaikeaa saada niin paikallista kuin kansainvälistä henkilökuntaa sairaaloihin konfliktialueilla, mikäli henki ja terveys ovat jatkuvasti vakavasti uhattuna. Ihmiset eivät välttämättä myöskään uskalla hakeutua hoitoon, jos pelkäävät sairaalaiskuja.

Miten iskuista rangaistaan?

Vastuu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen varmistamisesta kuuluu valtioille, jotka ovat ratifioineet kansainväliset sopimukset. Valtioiden on tutkittava sotarikokset, löydettävä sotarikolliset ja saatettava heidät oikeudenkäyntiin jokaisessa maassa.

Vuonna 2002 kansainvälinen yhteisö perusti Haagissa kansainvälisen rikostuomioistuimen täydentämään kansallisia tuomioistuimia. Kansainvälinen rikostuomioistuin on oikeuslaitos, joka on toimivaltainen käsittelemään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavia rikkomuksia.

Sekä tarkoitukselliset että summittaiset iskut sairaaloihin ovat sotarikoksia. Tie oikeuden saamiseksi on kuitenkin usein pitkä. Vuonna 2015 sairaalamme Kunduzissa, Afganistanissa tuhoutui ilmaiskuissa ja 42 ihmistä menetti henkensä. Odotamme edelleen oikeutta.