Seksuaalinen väkivalta

Raiskaus on lääketieteellinen hätätila, joka vaatii välitöntä hoitoa

Seksuaalista väkivaltaa kokenut tarvitsee hoitoa nopeasti, mutta usein heille suunnatuista terveydenhuollon palveluista on suuri pula. Hoidamme seksuaalista väkivaltaa kokeneita olosuhteissa, joissa hoitoa ei muuten saa, kun terveydenhuoltojärjestelmä on romahtanut, riittämätön tai kun potilaat eivät kuulu sen piiriin. 

Lääketieteellisen hoidon saaminen nopeasti on äärimmäisen tärkeää seksuaalista väkivaltaa kokeneelle. Esimerkiksi ei-toivottu raskaus ja vaarallisten tautien tarttuminen voidaan ehkäistä, kun hoito aloitetaan ajoissa. Tarjoamme elintärkeää sairaanhoitoa seksuaalista väkivaltaa kokeneille siellä, missä sitä ei muuten olisi saatavilla.

Esimerkiksi raiskauksesta mahdollisesti seuranneita vammoja ja sairauksia voidaan hoitaa vaikka tapahtuneesta olisi kulunut enemmän aikaa. Myös psykologinen tuki on tärkeä osa hoitoa ja auttaa merkittävästi silloinkin, kun tapahtuneesta on kulunut vuosia. 

Vuonna 2021 hoidimme 34800 seksuaalista väkivaltaa kokenutta ihmistä, mikä on huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina.

Tilastot seksuaalisesta väkivallasta eivät piirrä täyttä kuvaa ongelmasta tai sen yleisyydestä. Häpeä, pelko, aiheeseen liittyvä stigma (häpeäleima) ja monet muut tekijät estävät ihmisiä saamasta tai edes hakemasta hoitoa. Esimerkiksi miehet ja pojat raportoivat yleensä vielä harvemmin kokemastaan väkivallasta stigmatisaation pelon ja aiheeseen liittyvien valtavien tabujen vuoksi. Tämän vuoksi miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on erityisen näkymätöntä ja aliraportoitua.

“Se että klinikka oli paikalla, teki asiaa näkyväksi”

Tyttö oli aivan lapsen oloinen, ei vielä teini. Hiljainen ja vetäytyvä tyttö tuli vanhempiensa kanssa klinikalle kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hänet oli raiskattu. Tekijä oli perheen naapuri.  

Tapasin hänet, kun olin avustustyössä Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa seksuaalinen väkivalta on suuri ongelma. Yksi klinikan tehtävistä oli antaa hoitoa seksuaalista väkivaltaa kokeneille.

“Se että klinikka oli paikalla, teki asiaa näkyväksi”

Tyttö oli aivan lapsen oloinen, ei vielä teini. Hiljainen ja vetäytyvä tyttö tuli vanhempiensa kanssa klinikalle kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hänet oli raiskattu. Tekijä oli perheen naapuri.

Tapasin hänet, kun olin avustustyössä Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa seksuaalinen väkivalta on suuri ongelma. Kylä oli eräällä tavalla unohdettu paikka, koska siellä ei ollut aktiivista sotaa tai epidemiaa.

Yksi klinikan tehtävistä oli antaa hoitoa seksuaalista väkivaltaa kokeneille. Seksuaalinen väkivalta oli Kongon demokraattisessa tasavallassa, kuten monessa muussakin paikassa, kipeä ja vaiettu aihe. Se, että joku uskalsi tulla klinikalle, tuntui voitolta. Iso osa seksuaalista väkivaltaa kokeneista jäi ilman hoitoa. Klinikalla nähtiin vain jäävuoren huippu. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy edelleen paljon häpeää, vaikka se ei ole koskaan sitä kokeneen syy.

Raiskaus on lääketieteellinen hätätila, joka vaatii välitöntä hoitoa. Potilas tarvitsee muun muassa psyykkistä ensiapua, estolääkitystä hiv-tartunnan ja muiden sukupuolitautien varalta, ja pahimmassa tapauksessa jopa kirurgista hoitoa.

Tauteja ja ei-toivottu raskaus voidaan ehkäistä, jos lääkehoito annetaan kolmen vuorokauden sisällä tapahtuneesta. Kun klinikalle tuli yöllä seksuaalista väkivaltaa kokenut potilas, lääkäri herätettiin, jotta hoito voi alkaa mahdollisimman pikaisesti.

Tapaamani tyttö pääsi klinikalle kaksi viikkoa raiskauksen jälkeen. Tutkimuksista selvisi, että hän oli välttynyt taudeilta eikä ollut raskaana. Hänelle tarjottu psykologinen tuki jatkui vielä kohtaamisemme jälkeen ja tyttö kävi monta kertaa juttelemassa tutun kätilön kanssa.

Paikalliset työntekijät kertoivat työstämme kylässä laajasti. He kertoivat, että klinikan ovet olisivat auki kellon ympäri jokaisena päivänä ja raiskauksen jälkeen hoitoon tulee hakeutua mahdollisimman pian.

Se, että klinikka oli paikalla teki asiaa näkyväksi. Hoito vähentää stigmaa ja lisää luottamusta. Kun hoito annettiin hienotunteisesti ja luottamuksellisesti, potilaat saattoivat luottaa siihen, että kenenkään ei tarvitse saada tietää tapahtuneesta, jos he eivät itse niin tahdo.

Vähitellen potilaita alkoikin tulla. Yksi apua hakenut ikään kuin avasi oven seuraavalle.

Vaikka kylä, jossa silloin työskentelin, ei ollut aktiivista sodankäynnin aluetta, laajemmin Kongon demokraattisessa tasavallassa seksuaalinen väkivalta oli myös sodankäynnin väline. Nyt samanlaisia tarinoita tulee aivan läheltä uutisten kautta. Seksuaalinen väkivalta on monesti edelleen suuri tabu, mikä tekee siitä niin tehokkaan aseen.

 

Laura Granö
lääkäri ja avustustyöntekijä

“Mies, kuten moni muukin, puhui kokemuksestaan ensimmäistä kertaa”

Olin avustustyössä Kreikassa Lesboksen saarella sijaitsevan pakolaisleirin viereisellä klinikalla. Yksi tehtävämme oli tarjota hoitoa seksuaalista väkivaltaa kokeneille.

Moni hoitamani potilas oli kokenut seksuaalista väkivaltaa. Monissa potilaiden tarinoissa seksuaalista väkivaltaa oli käytetty vallankäytön, kontrolloinnin tai rankaisemisen välineenä. 

“Mies, kuten moni muukin, puhui kokemuksestaan ensimmäistä kertaa”

 

Olin avustustyössä Kreikassa Lesboksen saarella sijaitsevan pakolaisleirin viereisellä klinikalla. Pääpainona oli mielenterveyspalvelujen tarjoaminen. Hoidimme itsetuhoisia tai muuten hyvin vaikeasti oireilevia ihmisiä, myös lapsia. Lisäksi tarjosimme äitiys- ja seksuaaliterveyden palveluja. Yksi tehtävämme oli tarjota hoitoa seksuaalista väkivaltaa kokeneille.

Moni hoitamani potilas oli kokenut seksuaalista väkivaltaa. Monissa potilaiden tarinoissa seksuaalista väkivaltaa oli käytetty vallankäytön, kontrolloinnin tai rankaisemisen välineenä.

Osalle oli syntynyt väkivallan seurauksena pysyviä fyysisiä vammoja, joiden tutkiminen ja toteaminen klinikalla oli tärkeää jatkohoidon saamiseksi. Kohtasin esimerkiksi naisen, joka oli joukkoraiskattu 19-vuotiaana. Väkivallan seurauksena hän oli menettänyt virtsanpidätyskykynsä. Onneksi hän pääsi kauttamme hoitoon Kreikassa ja sai apua pitkään jatkuneeseen vaivaan.

Kohtasin myös noin 30-vuotiaan miehen, joka oli kotimaassaan ja sieltä paettuaan joutunut kokemaan useita kertoja kidutusta, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Ennen kotimaastaan pakenemista miestä oli pidetty vangittuna useita päiviä, joiden aikana häntä kidutettiin ja raiskattiin. Hänet oli päästetty pois, kun hän oli kuolemaisillaan.

Mies, kuten moni muukin, puhui kokemuksestaan ensimmäistä kertaa. Olin yleensä ensimmäinen terveydenhuollon ammattilainen, jonka potilas kohtasi klinikalle tullessaan. Moni oli päättänyt, ettei kertoisi kokemastaan koskaan kenellekään. Häpeän ja syyllisyyden tunteet olivat hyvin yleisiä.

Kuten hoitamalleni miehelle, monelle muullekin seksuaalinen väkivalta oli ollut keskeinen syy lähteä hakemaan turvaa muualta. Moni potilas tulikin klinikalle saadakseen todistuksen turvapaikkahakemusta varten. Sitä varten oli tärkeää, että saimme potilaiden kokemuksen kirjattua ylös mahdollisimman tarkkaan. Lisäksi mahdolliset fyysiset vammat sekä laboratoriotestien positiiviset tulokset kirjattiin ylös.

Seksuaalisesta väkivallasta ei jää aina ollenkaan fyysisiä jälkiä. Lisäksi tapahtuneesta oli yleensä kulunut sen verran aikaa, että jos jälkiä oli, ne olivat arpia. Kaikki vammat eivät myöskään näy päällepäin.

Myös psykologinen tuki oli keskeinen osa hoitoa. Yksityisyyden varmistaminen klinikalla, luottamuksellisuus ja sen korostaminen, ettei seksuaalinen väkivalta ole sitä kokeneen vika, on äärimmäisen tärkeää. Psyykkinen tuki on ihmiselle hyvin keskeistä riippumatta siitä, miten kauan aikaa tapahtuneesta on kulunut. Myös tapaamani mies jatkoi käyntejä psykologilla.

Toipuminen pakolaisleirin ankarissa oloissa on kuitenkin haastavaa. Kun ihminen joutuu hyvin traumaattisten kokemusten jälkeen lähes vankilamaisiin oloihin, mahdollisesti vuosiksi, se ei ole inhimillistä.

Seksuaalista väkivaltaa kokeneita potilaita kohdatessani enimmäkseen heräsi kysymys siitä, että miten ihmiset voivat olla niin hirveitä toisilleen. Väsymys oli välillä kova. Siinä hetkessä kuitenkin keskittyy potilaan hoitamiseen. Ajattelen: se ei ollut minun tarinani, vaan potilaan. Potilaan hoitaminen on tärkeintä.

 

Pirianna Laukkanen
kätilö ja avustustyöntekijä

Lääketieteellinen hoito on ensiarvoisen tärkeää

  • Hiv:n tarttuminen voidaan ehkäistä antamalla lääkehoito kolmen vuorokauden sisällä raiskauksesta. Myös jälkiehkäisy tulee antaa mahdollisimman pian, jotta se on tehokas.
  • Ei-toivotun raskauden ehkäiseminen on usein potilaan suurin prioriteetti. Jälkiehkäisy toimii sitä tehokkaammin, mitä nopeammin se pystytään antamaan. Tarjoamme mahdollisuuksien mukaan potilaan toiveesta myös raskauden keskeytyksiä aina kun se on mahdollista.
  • Potilas saa myös antibiootit sukupuolitautien, kuten kupan ja tippurin, ehkäisemiseksi, sekä rokotteet jäykkäkouristusta ja B-hepatiittia vastaan.
  • Mahdolliset fyysiset vammat tutkitaan ja hoidetaan. Joskus tarvitaan jopa kirurgista hoitoa. Seksuaalisesta väkivallasta ei kuitenkaan jää aina fyysisiä jälkiä.
  • Psykologinen tuki on myös tärkeä osa hoitokokonaisuutta. Se parantaa ihmisen elämänlaatua vielä silloinkin, kun tapahtuneesta on kulunut vuosia.

Niin sodassa kuin rauhassakin

Raiskaus ja muut seksuaalisen väkivallan muodot ovat yleisiä konfliktitilanteissa, joissa niitä voidaan käyttää nöyryyttämiseen, rankaisemiseen, kontrollointiin, haavoittamaan, tuottamaan pelkoa sekä tuhoamaan yhteisöjä. Sitä voidaan myös käyttää palkkiona tai korvauksena taistelijoille sekä joukkojen motivoimiseksi.

Myös miljoonat vakaissa oloissa elävät ihmiset kokevat seksuaalista väkivaltaa. Näissä tapauksissa tekijä on usein seksuaalista väkivaltaa kokeneen ihmisen tuttava tai perheenjäsen.

Annamme sairaanhoitoa olosuhteissa, joissa hoitoa ei muuten saa, kun terveydenhuoltojärjestelmä on romahtanut, riittämätön tai kun potilaat eivät kuulu sen piiriin. Seksuaalinen väkivalta on merkittävä ongelma monissa maissa, joissa olemme toimineet pitkään.

Koulutusta hoitohenkilökunnalle ja ensihoitajille Ukrainassa

Katso videolta miten koulutamme hoitohenkilökuntaa ja ensihoitajia kohtaamaan ja hoitamaan seksuaalista ja sukupuolittunutta väkivaltaa kokeneita.

Tilaa uutiskirje: saat uutisia työstämme sähköpostiisi


Työmme punainen lanka on ihmishenkien pelastaminen ja kärsimyksen lievittäminen

Lääkärit Ilman Rajoja (Médecins Sans Frontières, MSF) on kansainvälinen sairaanhoitoon erikoistunut avustusjärjestö. Annamme sairaanhoitoa aseellisten konfliktien, epidemioiden ja luonnonkatastrofien uhreille ja niille, jotka eivät pääse terveydenhuollon piiriin. Autamme seksuaalista väkivaltaa kokeneita siellä missä hätä on suurin, riippumatta potilaan etnisestä taustasta, uskonnosta, sukupuolesta tai poliittisesta vakaumuksesta.

Rahankeräyslupa RA/2020/1543, saaja Lääkärit Ilman Rajoja ry (y-tunnus 2832010-2). Luvan myöntäjä: Poliisihallitus (1.12.2020). Kerätyt varat käytetään Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön kansainväliseen humanitaariseen avustustyöhön sekä yleishyödyllisiin toimintoihin. Ahvenanmaan keräyslupa ÅRL 2020/8617, saaja Lääkärit Ilman Rajoja ry (y-tunnus 2832010-2). Luvan myöntäjä: Ålands landskapsregering. Voimassa: 1.11.2021-31.10.2022.

Cookie Settings