Beira, Mosambik: ”Tuhoa – ja paljon vettä”

Gert Verdonck, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön katastrofikoordinaattori Beirassa, Mosambikissa kertoo tilanteesta sykloni Idain jälkeen.

”Ensimmäinen asia, minkä näkee saapuessaan paikalle on tuho – ja paljon vettä. Olemme kuulleet, että tilanne kaupungin ulkopuolella on vielä huonompi. Tänä lyhyenä aikana, jonka olemme viettäneet Beiran kaupungissa, olemme keskittyneet ymmärtämään tilannetta ja tarpeita paikan päällä. Beirassa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, ja suurin osa taloista on vahingoittunut tai tuhoutunut kokonaan.

”Ensimmäinen asia, minkä näet kun saavut paikalle on tuho – ja paljon vettä.”

Vedenjakelujärjestelmä on epäkunnossa, joten monilla alueilla ihmisten on todella vaikea löytää puhdasta vettä. Tämä on erityisen vaikeaa tiheästi asutuilla tai köyhimmillä alueilla.

Elämä jatkuu, tavallaan. Ihmiset ovat palanneet töihin ja alkaneet etsiä ruokaa, vaikka kaikkialla on juurineen irronneita puita. Ihmiset yrittävät korjata kotejaan tai peittää reikää, jonka paikalla katto ennen oli. Sade jatkuu vieläkin rajuna. Olen varma, että menee vielä aikaa ennen kuin vesi laskee.

Tässä vaiheessa on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa lääkinnällisistä tarpeista. Itse asiassa on vaikeaa edes päästä terveyskeskuksiin, koska tiet tai itse terveyskeskukset ovat tuhoutuneet. Tämä on suurin haasteemme tällä hetkellä. Se on haaste myös terveysministeriölle, joka yrittää saada terveydenhuollon taas toimimaan niin nopeasti kuin mahdollista.

Puhtaan veden puutteen vuoksi leviävät taudit huolettavat. Ihmiset käyttävät kaivovettä, jota ei ole kloorattu. Se on todennäköisesti juomakelvotonta. Osa ostaa pullovettä, mutta kaikilla ei ole siihen varaa.

Myös hengitystieinfektioiden riski on korkea. Romahtaneet kodit eivät pidättele sadetta, joten keuhkokuumeetta esiintyy pian paljon. Ja monet ihmiset ovat kerääntyneet kouluihin tai kirkkoihin, missä infektiot leviävät herkästi.

Kaiken tämän lisäksi täytyy keksiä, miten voimme hoitaa sairastuneita, kun niin moni terveyskeskus on vahingoittunut tai tuhoutunut.

Haluan kuitenkin korostaa, että vielä on liian varhaista sanoa tarkoista lääkinnällisistä tarpeista. Muodostamme päivä ja potilas kerrallaan paremman käsityksen siitä, missä avustamme on eniten hyötyä ja keskitämme sairaanhoitomme sinne.”

Kuva Joao Beirao/ Lääkärit Ilman Rajoja.

Epävarmuus tulevaisuudesta lisää rohingyapakolaisten mielenterveysongelmia Bangladeshissa

Tällä hetkellä Cox’s Bazarissa elää lähes miljoona rohingyapakolaista. Ilman pakolaisasemaa heidän tulevaisuutensa on epävarma, mikä lisää mielenterveysongelmia.

Vain pienellä osalla rohingyapakolaisista on pääsy mielenterveyspalveluiden pariin Bangladeshissa.

Epävarmuus tulevaisuudesta, pakolaisleirillä elämisen aiheuttama päivittäinen stressi, traumaattiset kokemukset Myanmarissa sekä vaarallinen matka Bangladeshiin vaikuttavat kaikki kielteisesti rohingyapakolaisten mielenterveyteen. He kärsivät takaumista, yleisestä ahdistuneisuudesta, paniikkikohtauksista, toistuvista painajaisista ja unettomuudesta sekä sairauksista kuten post-traumaattisesta stressireaktiosta ja vakavasta masennuksesta.

Elokuusta 2017 alkaen Lääkärit Ilman Rajoja on suorittanut Cox’s Bazarin alueella asuvien rohingyojen keskuudessa 16 000 yksilöllistä mielenterveyskonsultaatiota ja 18 000 ryhmäterapiaistuntoa. Järjestö on dokumentoinut kroonisia mielenterveyden ongelmia ja psyykkisiä sairauksia pakolaisten keskuudessa. Lääkärit Ilman Rajoja tarjoaa mielenterveyspalveluita myös paikallisille potilaille.

”Mietin usein, milloin voin palata Myanmariin”

Jamil, 26, pakeni kodistaan syyskuussa 2017. Kuten muutkin kyläläiset hän jätti kotinsa nähtyään etenevän Myanmarin armeijan sytyttämät tulet. Kyläläiset juoksivat metsään ja piiloutuivat. Armeija alkoi tulittaa piiloutuvia kyläläisiä. Moni kyläläisistä kuoli luoteihin. Yksi luoti osui Jamilia käteen ja hän vammautui.

Kun kyläläiset tunsivat olonsa tarpeeksi turvalliseksi liikkuakseen, he lähtivät kohti Bangladeshia. Ylitettyään rajan Bangladeshiin he jättivät taakseen Myanmarissa kokemansa väkivallan ja sorron, mutta niiden muistot vainoavat edelleen tuhansia ihmisiä.

”Mietin usein, milloin voin palata Myanmariin. Oloni ei ole rauhallinen, kun ajattelen sitä. Jos Allah toivoo meidän menevän takaisin, me menemme. Jos ei, jäämme tänne.”

Kuten monet potilaat Jamil kertoo mielenterveysongelmistaan kuvailemalla fyysisiä oireita.

”Kun oloni ei ole rauhallinen, tunnen laihtuvani. Tultuani tänne menetin painoani ja energiaani.”

Hän kaipaa epätoivoisesti kotiaan, mutta tietää, mitä tapahtuisi jos hän palaisi.

”Kun ajattelen kotiani, tunnen lentäväni sinne. Mutta jos menisin sinne, niin tappaisin itseni. Sydämessäni minulla on vielä rakkautta kotimaahani. Jonain päivänä menen ehdottomasti takaisin.”

26-vuotias Jamil pakeni väkivaltaisuuksia Myanmarista syyskuussa 2017
26-vuotias Jamil pakeni Myanmarista syyskuussa 2017. Hänet kuvasi Robin Hammond.

Lääkärit Ilman Rajoja Cox’s Bazarissa

Yli 2000 työntekijää ja 1000 vapaaehtoista työskentelevät Cox’s Bazarissa Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön sairaanhoidon ja logistiikan tehtävissä. Elokuusta 2017 alkaen järjestö on hoitanut Cox’s Bazarissa yli 843 000 potilasta ja yli 15 000 potilasta on otettu sairaalahoitoon. Tällä hetkellä järjestöllä on Cox’s Bazarissa yhteensä 18 terveyskeskusta, joihin kuuluu muun muassa neljä sairaalatasoista keskusta ja yksi hätäkeskus Kumipuutarhassa, joka voidaan aktivoida epidemian iskiessä. Keskus otettiin käyttöön kurkkumätäepidemian aikana potilaiden eristämiseksi.

Lääkärit Ilman Rajoja vaatii, että hallitukset, joilla on vaikutusvaltaa Myanmariin, käyttävät sitä pysäyttääkseen väkivallan ja syrjinnän rohingyoja kohtaan. Pakolaisten on päästävä palaamaan kotimaahansa. Humanitaaristen järjestöjen on saatava jälleen pääsy Myanmariin.

Sillä välin Bangladeshissa olevien rohingyoille on myönnettävä pakolaisasema tai jokin muu virallinen asema, jonka myötä he saavat pääsyn eri palveluihin, kuten terveydenhuoltoon.

Pelastusalus Aquarius on pakotettu lopettamaan toimintansa: ”Tämä on synkkä päivä”

Pelastusalus Aquarius on joutunut pysyttelemään satamassa viimeiset kaksi kuukautta. Nyt Lääkärit Ilman Rajoja ja sen kumppanijärjestö SOS Méditerranée ovat pakotettuja lopettamaan sen etsintä- ja pelastustoiminnan, vaikka pakolaisia, siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita on tänä vuonna kuollut Välimerellä jo arviolta 2 133.

Viimeiset kaksi kuukautta Aquarius on joutunut pysyttelemään satamassa johtuen EU-valtioiden kampanjasta, jonka tavoitteena on mustamaalata avustusjärjestöjä ja estää näitä auttamasta haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Koska näköpiirissä ei näy ratkaisua Lääkärit Ilman Rajoja ja SOS Méditerranée -järjestöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa Aquariuksen toiminta Välimerellä. Samaan aikaan ihmiset jatkavat pakenemista maailman kuolettavimmalla reitillä Libyasta Välimeren yli Eurooppaan.

”Tämä on synkkä päivä”, sanoo Nelke Manders, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön pääjohtaja.

”Ei pelkästään sen takia, että Eurooppa on epäonnistunut järjestämään riittävää etsintä- ja pelastustoimintaa Välimerellä. Sen lisäksi se on aktiivisesti sabotoinut muiden tahojen yrityksiä pelastaa ihmishenkiä. Aquariuksen loppu tarkoittaa enemmän kuolemia Välimerellä ja sitä, että kukaan ei ole todistamassa tarpeettomien uhrien todellista lukumäärää.”

Viimeiset puolitoista vuotta EU-valtiot ovat hyökänneet humanitaarisia etsintä- ja pelastusoperaatioita vastaan käyttäen sortovaltioissa hyväksihavaittuja taktiikoita. Vaikka Aquarius on noudattanut tarkalleen viranomaisten ohjeita, alus on poistettu kahdesti rekisteristä tänä vuonna, mitä ilman se ei voi seilata kansainvälisillä vesillä. Viimeisimpänä käänteenä Aquariusta on syytetty rikollisesta toiminnasta, mikä on yksiselitteisesti absurdia. Lisäksi merellä pelastetuilta ihmisiltä on evätty pääsy turvallisiin satamiin, muut alukset ovat kieltäytyneet auttamasta heitä ja heidät on jätetty merelle odottamaan jopa viikoiksi.

Yli 2 000 ihmistä on kuollut Välimerellä tänä vuonna

Aquariuksen toiminnan päätös osuu kriittiseen aikaan. Arviolta 2 133 ihmistä on kuollut Välimerellä vuonna 2018. EU:n jäsenvaltiot ovat lisänneet pakenevien ihmisten kärsimystä sallimalla Libyan rannikkovartioston pysäyttää yli 14 000 ihmistä Välimerellä. Tämän jälkeen heidät on pakotettu palaamaan Libyaan, mikä on selkeä kansainvälisen oikeuden loukkaus. Vuonna 2015 Eurooppa teki sitoumuksen YK:n turvallisuusneuvoston kanssa, että ketään merellä pelastettua ei pakotettaisi palaamaan vasten tahtoaan Libyaan.

”Eurooppa tukee suoraan pakkopalautuksia julistaen samalla onnistuneensa maahanmuuttopolitiikassa. Olkaamme rehellisiä siitä, mitä tämä onnistuminen tarkoittaa: Merellä ei pelasteta henkiä. Lapsia, naisia ja miehiä työnnetään takaisin Libyaan, jossa heidät pidätetään mielivaltaisesti ja josta heillä ei ole käytännössä mitään toivoa paeta. Se luo asenneilmapiirin, jossa mikään laiva Välimerellä ei uskalla toteuttaa kansainvälisessä merioikeudessa määriteltyä velvollisuutta pelastaa merihädässä olevia ihmisiä”, sanoo Karline Kleijer, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön hätäavun johtajan.

”Niin kauan kuin ihmiset hukkuvat Välimerellä tai ovat ansassa Libyassa, Lääkärit Ilman Rajoja on sitoutunut etsimään tapoja antaa heille lääkinnällistä ja humanitaarista apua.”

Lääkärit Ilman Rajoja Välimerellä

Aloitettuaan toimintansa helmikuussa 2016 pelastusalus Aquarius on avustanut lähes 30 000 ihmistä Libyan, Italian ja Maltan välisillä kansainvälisillä vesillä. Aquariuksen viimeisin aktiivinen etsintä- ja pelastustoiminta päättyi 4.10.2018, kun se saapui Marseilles’n satamaan pelastettuaan 58 ihmistä. Yhdessä aikaisempien etsintä- ja pelastusalusten – the Bourbon Argos, Dignity, Prudence ja Phoenix – Lääkärit Ilman Rajoja on pelastanut tai auttanut yli 80 000 ihmistä Välimerellä vuodesta 2015 alkaen. Välimerellä ei ole tällä hetkellä pelastustoimintaan erikoistunutta alusta huolimatta muiden kansalaisjärjestöjen ponnisteluista.