Afganistanin yhteenotot yhä intensiivisempiä: “Tilanne on ollut kauhea jo kuukausia, mutta nyt se on pahentunut entisestään”
Taistelut Afganistanissa ovat olleet intensiivisiä jo toukokuusta asti, mutta viime viikkoina yhteenotot Afganistan armeijan ja Afganistanin islamilaisen emiraatin (tunnetaan myös nimellä Taleban) välillä ovat muuttuneet yhä rajummiksi ja siirtyneet lähemmäs urbaaneja alueita, kuten Lashkar Gahin kaupunkia Helmandin provinssissa.
“Tiheästi asutuilla alueilla on ollut jatkuvaa ammuskelua, ilmaiskuja ja kranaattitulitusta. Taloja pommitetaan, ja useat ihmiset ovat saaneet vakavia vammoja”, kertoo Sarah Leahy, Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön (MSF) Helmandin projektin koordinaattori.
“Nämä luvut ovat ennenkuulumattomia.”
“Kaupunkialueilla tapahtuva taistelu vaikeuttaa toimintaamme: henkilökuntamme on osa paikallista yhteisöä, ja kuten muut alueen ihmiset, he pelkäävät lähteä kodeistaan. Tilanne on yksinkertaisesti liian vaarallinen, ja elämä on pysähtynyt. Jotkut kollegoistamme ovat jopa alkaneet yöpyä sairaalassa. Se on paitsi turvallisempaa myös mahdollistaa sen, että he voivat jatkaa potilaiden hoitamista. Tilanne on ollut kauhea jo kuukausia, mutta nyt se on pahentunut entisestään.”
HAASTEISTA huolimatta Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön tukema Boostin sairaala jatkaa edelleen toimintaansa, ja traumahoitoon liittyvät tarpeet ovatkin lisääntyneet viime viikon aikana.
“Vain yhden päivän aikana leikkasimme 10 potilasta, jotka olivat loukkaantuneet väkivallan seurauksena. Nämä luvut ovat ennenkuulumattomia toiminnassamme tällä alueella, koska emme ole Lashkar Gahin alueen pääasiallinen traumahoidon tarjoaja”, selittää Leahy. ”Ennen viime viikkoa hoidimme keskimäärin kahta sodassa haavoittunutta potilasta per päivä.”
Vammoja pääasiallisesti hoitavan traumakeskuksen toiminnasta vastaa toinen organisaatio, joka on tällä hetkellä kovan paineen alla. Potilaat, joita ei voida ottaa vastaan, ohjataan Boostin sairaalaan.
HEINÄKUUN 29. ja 31. päivien välillä Lääkärit Ilman Rajoja hoiti 70 sodassa haavoittunutta potilasta. 3.5.-31.7. välisenä aikana työntekijämme hoitivat 482 haavoittunutta, joista lähes kaikkien (92%) vammat johtuivat ammuksista ja luodeista. Hoidettavista neljäsosa (26%) oli alaikäisiä. Lääkärit Ilman Rajoja hoitamat potilaat muodostavat kuitenkin vain murto-osan kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat loukkaantuneet väkivallan seurauksena.
“He odottavat siihen asti, ettei lähdön viivyttäminen ole enää mahdollista: kun heidän läheisensä ei ole avannut silmiään kahteen tai kolmeen päivään, hengitys on pinnallista tai hän ei reagoi.”
YHTEENOTOT lisäävät myös muita terveydenhuoltoon liittyviä tarpeita. Koska Helmandin provinssissa on pulaa toimivista ja hintatasoltaan kohtuullisista sairaanhoitolaitoksista, Boostin 300 potilaspaikan sairaala tarjoaa muun muassa tärkeitä vastasyntyneiden, äitiys- ja lapsiterveys-, tehohoito-, aliravitsemus- ja kirurgisia palveluita.
Toukokuusta alkaen henkilökuntamme on kuitenkin huomannut, että potilaiden tilat ovat huomattavasti vakavampia heidän saapuessaan sairaalaan. Tämä on seurausta siitä, että hoidon tarpeesta huolimatta potilaat ovat joutuneet odottamaan kotonaan taisteluiden laantumista tai käyttämään vaarallisia kiertoreittejä matkallaan sairaalaan.
“Meillä on ollut potilaita, jotka ovat jääneet ristituleen. Sen lisäksi, että heillä on esimerkiksi vaikea ripuli, heillä on luodin osuma olkapäässä tai jalassa”, kuvailee päivystys- ja tehohoito-osastolla työskentelevä lääkärimme.
“Konfliktin takia ihmiset harkitsevat tarkkaan, lähtevätkö he sairaalaan vai ei. He odottavat siihen asti, että lähdön viivyttäminen ei ole enää mahdollista: kun heidän läheisensä ei ole avannut silmiään kahteen tai kolmeen päivään, hengitys on pinnallista tai hän ei reagoi. Sairaanhoidollisesta näkökulmasta katsoen silloin on kutakuinkin jo liian myöhäistä.”
HOITOON pääseminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel, ja konfliktin seuraukset ovat myös pitkäaikaisia. Kumpaankin käteensä luotivammoja saanut potilas selittää: “Koko perheeni on riippuvainen minusta, mutta pelkään, että tulevaisuudessa en voi työskennellä vammojeni takia. Perheeni elättäminen tulee olemaan todella vaikeaa. Olen lähtenyt kodistani, enkä voi palata sinne.”
Taisteluiden vaikutus näkyy myös selvästi työntekijöissämme. ”Terveydenhuollon henkilöstö on uupunutta. Tekemämme työ ja kaikkien näiden potilaiden näkeminen on todella vaikeaa. Sen lisäksi henkilökunnan jäsenet joutuvat käsittelemään myös työn ulkopuolisia paineita ja huolia”, yksi lääkäreistämme kertoo.
Lääkärit Ilman Rajoja jatkaa toimintaansa Boostin sairaalassa, minkä lisäksi järjestöllä on neljä muuta projektia Heratissa, Kandaharissa, Khostissa ja Kunduzissa.
